Kupanjoen Koivukosken kunnostettua uomaa. Koskien yleisilmeestä pyritään tekemään niin luonnollinen kuin mahdollista. Kuva: Keski-Suomen ELY-keskus

Kupanjoen virtavesikunnostushanke Keuruulla keskeytyi marraskuussa runsaiden ja pitkäaikaisten sateiden vuoksi. Lopputöihin kuluu vielä arviolta kuusi viikkoa ja ne toteutetaan ensi vuoden aikana. Kunnostustoimenpiteillä edistetään taimenten elinolosuhteita.

Vuoden 2018 lopulla alkanut koskialueiden kunnostustyö Keuruun Kupanjoella jatkui kuluvan vuoden syyskuussa, kun kaivinkone saapui poikkeuksellisen vähävetiselle työmaalle. Kuivan kesän jäljiltä joen virtaama oli erittäin pieni, mikä edesauttoi kunnostuksen tarkkaa toteuttamista.

Edellisenä syksynä koskialueiden reunoille ajetut kivimateriaalit ja osa rantapenkoilla olleista, kauan sitten koskesta pois peratuista kivistä oli tarkoitus palauttaa jokiuomaan. Syksyn aikana kunnostustoimia tehtiin 11:llä eri koskialueella, joilla oli pituutta yhteensä noin kaksi kilometriä.

Pääasiassa virtakutuisten vaelluskalojen eli taimenten elinolosuhteiden parantamiseen tähtäävillä toimenpiteillä lisättiin koskien virtaavaa pinta-alaa ja syvyysvaihtelua, jolloin koskien pohjat saivat huomattavasti aiempaa runsaamman kivi- ja soraverhouksen. Näiden toimenpiteiden seurauksena kaikkien koskialueiden yleisilme muuttui kivikkoisemmaksi, runsasvetisemmäksi ja luonnollisemmaksi.

Työn ollessa lopuillaan alkoivat kuitenkin runsaat ja pitkäaikaiset sateet, jotka nostivat vettä Kupanjoessa lopulta niin runsaasti, ettei työn loppuunsaattaminen ollut mahdollista. Marraskuun puolivälissä joki oli käytännössä tulvan vallassa. Näin kunnostustyön valmistuminen siirtyi ensi vuoteen. Jäljellä on kolme alinta koskialuetta, joiden kunnostamisessa kuluu arviolta kaksi viikkoa.

Työtä rahoittavat Pohjois-Savon ELY-keskus / kalatalousviranomainen, Keuruun kaupunki, Keski-Suomen ELY-keskus, Suolahden osakaskunta ja Keuruun kalatalousalue.

Korkein hallinto-oikeus on 4.12.2019 antamallaan päätöksellä hylännyt Virtaankosken Voima Oy:n valituslupahakemuksen Virtaan voimalaitoksen vesilain mukaisessa lupa-asiassa. Näin ollen Tainionvirran Virtaankoskessa Sysmässä sijaitsevan Virtaan voimalaitoksen pysyttämistä ja käyttämistä koskeva lupapäätös on tullut lainvoimaiseksi.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston 7.12.2017 myöntämässä ja Vaasan hallinto-oikeuden 18.3.2019 joiltakin osin muuttamassa lupapäätöksessä annetaan määräykset mm. voimalaitoksen rakenteista, niiden käytöstä ja kunnossapidosta, kalataloudellisten vahinkojen estämisestä ja toiminnan vaikutusten tarkkailusta.

Hartolan Jääsjärvestä Päijänteeseen laskeva Tainionvirta (keskivirtaama (MQ) 14,5 m3/s) on yksi kalastiestrategian kärkikohteista, sillä joki on ollut yksi eteläisen Suomen merkittävimmistä erittäin uhanalaisen järvitaimenen ja vaellussiian kutujoista. Virtaankosken vesivoimalaitos estää kalojen nousun kutualueille täysin. Virtaankosken Voima Oy:n on lupapäätöksen mukaisesti rakennettava Virtaan voimalaitoksen padon ohittava kalatie ja johdettava siihen tarvittava vesimäärä. Lisäksi luvan saajan on maksettava vuosittain kalatalousmaksua 5 000 euroa ja istutettava Tainionvirtaan vuosittain 1 000 kpl kolmevuotiaita järvitaimenia.

Hakemus ja suunnitelma kalatien rakentamisesta on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kuuden kuukauden kuluessa. Aluehallintovirasto antaa kalatietä koskevan ratkaisun yhteydessä sitä koskevat tarkemmat lupamääräykset. Voimalaitosta ei saa ottaa käyttöön ennen kuin kalatie on valmis ja seurannassa todettu toimivaksi. Voimalaitoksen toiminta on ollut hallintopakkopäätöksellä keskeytettynä lupaprosessin ajan marraskuusta 2012 alkaen.

FRESHABIT LIFE IP -hankkeessa tehdyistä vesistökunnostuksista on alettu saada tuloksia, joiden perusteella kunnostuksilla on ollut monia hyviä vaikutuksia kunnostettujen jokien ja purojen monimuotoisuuteen. Villamon patoalueen kunnostuksen jälkeen meritaimenilla on jälleen mahdollisuus nousta vesistön latvaosille kutualueilleen. Latvaosien purokunnostukset lisäävät purojen monimuotoisuutta sekä tarjoavat elinympäristöjä ja lisääntymisalueita monille eliölajeille.

Isojoen meritaimenten seuranta radiolähettimillä

Keväällä käynnistetty radiotelemetriaseuranta on tuottanut runsaasti tietoa meritaimenien vaelluksesta ja levittäytymisestä Lapväärtin-Isojoen eri osiin. Telemetriaseurannan merkittävin havainto on meritaimenien nousu Villamon kunnostetun alueen yläpuolisille vesialueille. Ensimmäistä kertaa täysin vapaana kalojen nousulle olevan alueen ohitse nousi seitsemästäkymmenestä Lapväärtinjokisuussa merkitystä taimenesta neljä. Nämä merkityt taimenet kutivat Isojoen kirkonkylän alueella.  Merkittyjen taimenien lisäksi Lapväärtin-Isojoen pääuoman yläosille on kalalaskuritietojen perusteella noussut keväästä lähtien yli 70 merkitsemätöntä taimenta.  Yläosille nousseiden taimenten keskipituus on yli 65 cm ja suurin laskurin läpi uinut taimen oli 90 cm pituinen painaen reilusti yli 6 kiloa. Suurin osa kaloista nousi lokakuun aikana.

Radiotelemetriaseurannalla saatiin uutta tietoa myös Lapväärtin - Isojoen eri osien merkityksestä taimenien kutualueena vuonna 2019. Lapväärtin- Isojoen pääuoman lisäksi merkittäväksi meritaimenen lisääntymisalueeksi paljastui Karijoki ja aivan erityisesti sen sivujoki Metsäjoki. Lisäksi radiotaimenia hakeutui verraten runsaasti myös Heikkilänjokeen, joen yläjuoksua myöten. Tällä hetkellä suuri osa jokeen nousseista taimenista on jo kutenut ja matkalla alavirtaan.

Seurantatulosten perusteella Lapväärtin- Isojoen taimenien nousuvaellus on pitkälti riippuvainen sateista ja niiden aiheuttamista virtaamapiikeistä. Taimenten nousuaikaan virtaaman nousu yli 5 m3/s aktivoi kaloja. Merkittäviä nousuvaelluksen hidasteita ovat joessa olevat patoalueet joiden ohi taimenten on vaikea päästä varsinkin vähällä vedellä.

Isojoen taimenten radiolähetinseuranta toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen yhteistyönä osana FRESHABIT LIFE IP -hanketta.

Metsäpurojen kunnostus puukunnostusmenetelmällä

Purokunnostusten seurantaa on tehty Oulun yliopiston toimesta FRESHABIT LIFE IP -hankkeessa kuudellatoista Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan purokohteella, jotka on ryhmitelty luonnontilaisuutensa ja tehtyjen kunnostustoimenpiteiden perusteella neljään ryhmään: 1) luonnontilaisen kaltaiset purot 2) peratut ja maankäytön hiekoittamat purot 3) kivikunnostetut purot ja 4) puukunnostetut purot. Puukunnostuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kunnostuksia, joissa luonnonpuuta on lisätty purouomaan suuria määriä (n. 1,5 m³ puuta per 100 m). Nämä toteutettiin osin yhdessä maanomistajien kanssa syksyllä 2016.

Alustavat tulokset osoittavat, että puukunnostusmenetelmä on tehokas parantamaan perattujen ja voimakkaasti hiekoittuneiden metsäpurojen orgaanisen aineksen pidätyskykyä. Sen myötä paranee myös muut puroekosysteemille tärkeät toiminnot, kuten eloperäisen aineksen hajotus. Viitteitä pohjaeläimistön monimuotoisuuden kohenemisesta voitiin myös havaita. Eri tyyppisten elinympäristökunnostusten avulla heikentyneiden metsäpurojen tilaa voidaan parantaa ja puun runsas lisäys yhtenä kunnostustoimenpiteenä on Freshabit-hankeen tulosten valossa erittäin suositeltavaa. 

Kunnostusten vaikutusta purojen eloperäisen aineksen pidätyskykyyn on seurattu ns. lehtiuittokokeiden avulla, jossa vapautetaan virran kuljetettavaksi 300 kappaletta luonnonlehden tavoin vedessä käyttäytyvää "muovilehteä". Tunnin kuluttua vapautuksesta 50 metrin koealalle pidättyneiden lehtien osuus lasketaan. Mitä paremmin purokohde pidättää orgaanista ainesta, kuten lehtiä, sitä enemmän alueelle jää energiaa eliöstön hyödynnettäväksi. Eri virtaamatasoilla tehdyt seurantatulokset osoittavat, että kunnostukset parantavat merkittävästi purojen kykyä pidättää lehtikariketta eliöstön hyödynnettäväksi. Erityisesti puukunnostettujen purojen pidätyskyky pysyi virtaamatasosta riippumatta erittäin hyvänä ja usein peräti luonnontilaisia puroja parempana.

Puroeliöstö (mikrobit, selkärangattomat) hyödyntää usein tehokkaasti puroon pidättyvää eloperäistä ainesta. Tämä orgaanisen aineksen hajotustehokkuus on ekosysteemin avaintoiminto ja kuvaa, kuinka hyvin virtavesi- ja purokunnostukset ovat onnistuneet. Seurannan tulokset osoittivat, että perattujen ja hiekoittuneiden purojen osalta hajotustehokkuus oli heikentynyt, kun taas kunnostetuissa puroissa sekä mikrobien että selkärangattomien hajotus oli luonnontilaisten purojen kaltaista.

Kunnostusten vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen näkyvät usein vasta huomattavasti pidemmän ajan kuluttua kunnostuksista. Nyt kaksi vuotta kunnostusten jälkeen otettujen pohjaeläinnäytteiden perusteella paitsi luonnontilaisissa mutta myös sekä kivi- että puukunnostetuissa puroissa pohjaeläinten monimuotoisuus ja ympäristömuutoksille herkkien lajien osuus yhteisössä oli hieman suurempaa kuin peratuissa puroissa. Lajikoostumuksen osalta puukunnostetut purot poikkesivat edelleen luonnontilaisista vertailupuroista ja myöhemmin toistettavat seurantatulokset kertovat paremmin, onko kunnostuksilla pystytty palauttamaan luonnontilaisen kaltainen lajisto.

Teksti ja kuva: Henrik Kettunen / Vaelluskala ry

Suomalaisten virtavesien soraikot liikkuvat ja muuttuvat yhtenään. Valitettavasti kutusoraikot eivät pääsääntöisesti ole minkäänlaisen seurannan tai ylläpidon piirissä. Ruotsissa ja Tanskassa kutusoraikkojen seurannalla ja ylläpidolla on saatu taimenet runsastumaan. Suomessakin on alettu selvittämään kutusoraikkoja ja niiden toimivuutta.

Vapaasti virtaava koski ei automaattisesti tarkoita, että vaelluskaloilla olisi joessa tai purossa hyvät lisääntymismahdollisuudet. Vaikka koski olisi kunnostettu, niin vaikeasti arvioitavien tulvavesiolosuhteiden takia soraikko ei aina toimi kuten kunnostusten suunnittelussa on ajateltu. Monien tai jopa useimpien koskien kunnostetut tai alkuperäiset kutusoraikot ovat luvattoman usein heikossa tai jopa kelvottomassa kunnossa. Ne voivat huuhtoutua paikoiltaan, tai hiekottua. Tästä syystä koskien kutusoraikkoalueita pitäisi tutkia, seurata ja ottaa ylläpidon kohteeksi.

Lohikalat taimen ja lohi kutevat ns. kutusoraikkoon ja emokalat peittävät mätijyvät talveksi soran sisään. Soran sisällä mätijyvien pitäisi olla suojassa ja kehittyä ruskuaispussivaiheen poikasiksi. Pienpoikaset kaivautuvat keväällä soraikosta vapaaseen veteen. Jos soraikot ovat hiekoittuneet ja liettyneet, on talven mätivaiheen aikana mm. hapen puutteen takia voinut tapahtua hyvin suuri mätikato. Liian heikkokuntoiset kutupohjat eivät emojen kutemisesta huolimatta tuota välttämättä ollenkaan pienpoikasia. Kutusoraikkojen seuranta ja kuduntarkkailu antavat oleellista tietoa kutualueista ja lisääntymisen onnistumisen edellytyksistä.
Kutusoraikkojen määrä ei korvaa laatua
Soraikon koon ohella myös kutupohjan, sorajyvien ja soraikon muodolla on ratkaiseva merkitys. Kuulalaakerin muotoisista tasarakeisista sorajyvistä koostuva soraikko on hyvin epästabiili “pomppupallosto”, kun taas koskien alkuperäiset astetta vähemmän pyöreät ja heterogeenisen kokoiset luonnonsorajyvät ovat seuloutuneet tuhansien vuosien aikana. Kutusoraikkojen kunnostuksissa käytetään lähes poikkeuksetta hiekkakuopista seulottua soraa, joka voi olla “kuulalaakeri-ominaisuutensa takia” hyvinkin ongelmallinen. Luvattoman paljon, ellei jopa valtaosa kunnostettujen koskien soraikoista on nykyisin lisääntymiskelvottomassa kunnossa, eli vähintään täsmäkunnostusten tarpeessa.
Hiekkakuoppasoran lisäämisen vaihtoehtona tai sen korvaajana kannattaa selvittää koskessa olevan alkuperäisen luonnonsoran saatavuus mätimunien kutupohjaksi. Tämä tarkoittaa monissa tapauksissa virran hyvin kevyttä muokkaamista, täsmäkunnostamista tms. Joskus muutaman kiven siirtyminen, tai kutupaikan reunaan kaatunut tai lisätty puu voi oleellisesti muuttaa kutuolosuhteita parempaan tai huonompaan suuntaan. Kudun onnistuminen ja kutupaikan toimivuus voi riippua hyvinkin pienistä osatekijöistä.

Yksittäisen sorajyvän muoto tai koko ei ole ratkaiseva tekijä. Kokonaisuus ja pohjan muoto, so. uoman poikki- ja pituusleikkausprofiili yhdessä uoman jatkuvasti muuttuvan virtaaman kanssa ovat ratkaisevia tekijöitä. Liian matala vesi, ja tasainen pohja ei välttämättä houkuta emoja kutemaan. Myöskään jos vesi on liian pyörteistä, voi tämä heikentää kutukalojen kiinnostusta. Kuteminen saattaa keskeytyä jos soraa on liian ohut kerros ja pintakerroksen alla on paljon kulmikkaita tai muita kutemista hankaloittavia isoja kiviä.

Isommat kalat suosivat usein paikkoja missä heti kutusoraikon vieressä on syvä monttu tai muu piilo. Isompi emo kutee karkeampaan soraan, siinä missä pienikokoisemmat emot kutevat astetta hienojakoisempaan. Ison vaellustaimenen kutupaikan pitäisi kuitenkin olla mieluiten 30 sentin syvyydessä, tai syvemmässä vedessä. Ideaali kutupaikka on kohta missä vesi madaltuu ja kapenee, koska siinä virta kiihtyy ja kutemiseen sopiva virrannopeuden ja syvyyden yhdistelmä löytyy todennäköisemmin.
Toimivat kutusoraikot ja kudun onnistuminen ovat taimenen elinkierron heikoin lenkki. Siksi on hyvin tärkeää seurata ja ylläpitää kutusoraikkoja. Mättökunnostuksia kannattaa välttää, ja suosia seurantaan perustuvia täsmäkunnostuksia.
Kutusoraikoille toimivuustakuu
Vaelluskala ry on ryhtynyt myöntämään kutusoraikoille toimivuustakuun. Takuu tarkoittaa että soraikot otetaan seurannan ja ylläpidon piiriin. Seurannan perusteella tehdään “takuukorjauksia”, eli sellaisia täsmäparannuksia mitkä itse koskessa on mahdollisia. Soraikot pyritään pitämään sellaisina kuin ne on kunnostuksilla ajateltu, paikoillaan, puhtaina, eli suomeksi sanottuna toimivina lisääntymisalueina.

Toimivuustakuu on keino kannustaa ja tukea paikallisia toimijoita kollektiivisesti järjestämään seuranta, ja varmistamaan toimenpiteiden vaikuttavuus. Seuranta ja siihen liittyvä ylläpito on aina pääosin paikallisten toimijoiden vastuulla. Vaelluskala ry:ltä tai sen maakunnallisilta yhteistyötahoilta saa tarpeen mukaan tähän liittyvää koulutusta ja opastusta. Seurannan ulkopuolelle jätetty kalasto ja huonosti toimivat kutualueet, on vähän kuin jos autoja ei koskaan huollettaisi, ja että kulkupelit ensimmäisen pikkuvian jälkeen hylättäisiin tien pientareelle. Näin ei tehdä autoille, eikä toivon mukaan taimenkannoille, tai niiden kutualueille.

Naisten ja Mastersien Perhokalastuksen SM-kisat käytiin 13.-14.7.2019 Kuusinkijoella.

Naiset tulokset

Masters tulokset

• Perhokalastuksen SM 2019 Naiset & Masters

Luonnonvarakeskus (Luke) on jälleen käynnistänyt nousulohien kaikuluotauslaskennat Tenojoella. Lohia lasketaan sekä Tenojoen pääuomassa että Inarijoella. Lisäksi norjalaiset (Norsk Institutt for Naturforskning, NINA) tutkijat kaikuluotaavat Karasjokeen nousevia lohia.

Kaikuluotausseurantojen päätavoitteena on tuottaa arviot Tenojokeen, Inarijokeen ja Karasjokeen nousevien lohien kokonaismäärästä keskeisen nousukauden aikana kesä-elokuussa. Samalla selvitetään mainittuihin jokiin nousevien lohien kokojakaumaa erottelemalla pienet (<65 cm), keskikokoiset (65–90 cm) ja isot (>90 cm) lohet toisistaan. Kaikuluotausseurannoilla saadaan arvokasta tietoa Tenon lohikantojen tilasta. Tietoja voidaan hyödyntää vesistön lohikantojen hoidon suunnittelussa.

Tenojoen pääuoman kaikuluotausseuranta toteutetaan viime vuoden tapaan kahdella kaikuluotainyksiköllä Polmakissa, noin 55 km jokisuulta ylävirtaan. Polmakin alue on jokisuusta lähtien ensimmäinen paikka, jossa luotettavan kaikuluotausseurannan toteuttaminen on tällä hetkellä mahdollista. Siellä Tenojoki on riittävän kapea ja jokiuoma rakenteeltaan suosiollinen: syventyy tasaisesti rannasta kohti keskiuomaa. Kaikuluotausta häiritseviä virranpyörteitä ja ilmakuplia on vähän.

Inarijoen lohet lasketaan yhdellä kaikuluotaimella Karigasjokisuun tuntumassa noin 220 km Tenojokisuusta ylävirtaan. Karasjoen kaikuluotauslaskenta toteutetaan myös yhdellä luotaimella Heastenjargan alueella, noin 250 km päässä Tenojokisuusta. Molemmissa paikoissa kaikuluodattiin myös edellisvuonna.

Vuoden 2018 kaikuluotausseurantojen perusteella Tenojoen pääuoman laskentapaikan ohi arvioitiin uineen kesä-elokuussa 32 500 lohta, Inarijoessa 2 850 lohta ja Karasjoessa 3 730 lohta. Laskentatulokset edustavat miniarvioita nousulohien määristä, sillä lohia nousi kaikissa kohteissa jonkin verran myös seurantajaksojen ulkopuolella.

Kesän 2019 laskentatuloksia voi Tenojoen pääuoman ja Inarijoen osalta seurata Luken nettisivuilla osoitteessa: http://kalahavainnot.fi/tenojoen-nousulohiseuranta/. Tietoja pyritään päivittämään mahdollisimman usein, vähintään viikoittain.

Kaikuluotausseurantojen ohella lohia lasketaan myös muissa Tenojoen sivujoissa, videoseurannoilla Uts- ja Laksjohkassa sekä pintasukelluslaskennoilla Pulmanki-, Nili- ja Akujoessa. Tietoa Tenon lohikantojen tilasta saadaan siten kattavasti vesistön eri osista.

Street fishing -kilpailu järjestettiin viime kesänä mm. Varkaudessa. Kuva: Janne Tarkiainen, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.

Katukalastajat avaavat kesän kilpailukautensa ensi sunnuntaina 2. kesäkuuta Porin Street Fishing -kilpailussa. Jatkoa seuraa vain kaksi päivää myöhemmin Kajaanissa ja kaikkiaan alkavana kesänä järjestetään ainakin 11 katukalastuskisaa ympäri Suomen.

Street fishing on jo muutaman vuoden ajan tuonut kalastuskilpailuja urbaaniin ympäristöön aivan kaupunkien keskustojen tuntumaan. Näissä kilpailuissa vain vapavälineet ovat sallittuja ja välimatkat lyhyitä, joten tarjolla on lähikalastusta parhaimmillaan ja leppoisimmillaan. Myös yleisön on helppo seurata kilpailua, jossa ainoastaan rannalta kalastaminen on sallittua.

Kilpailussa kalastetaan kaverin kanssa eli kahden hengen joukkueena ja parit pyrkivät saamaan kasaan mahdollisimman monta senttiä yhteispituutta neljällä eri lajia olevalla kalayksilöllä. Koska mukaan halutaan myös mahdollisimman paljon lapsia ja nuoria, jokainen vuonna 2001 tai myöhemmin syntynyt osallistuja saa viisi senttiä hyvitystä joukkueensa eduksi. Tarkemmat säännöt, kisa-alueet ja ilmoittautumisohjeet (tällä hetkellä neljän ensimmäisen ja myöhemmin kaikkien kisojen osalta) löydät sivuilta: fisuun.fi/tulevia-kalastustapahtumia.

Street fishing -kilpailut tulevana kesänä: Pori 2.6., Kajaani 4.6., Lahti 15.6., Varkaus 26.6., Rovaniemi 13.7., Turku 31.7., Mikkeli 7.8., Tampere 21.8., Helsinki 22.8., Jyväskylä 7.9. ja Kuopio 7.9.

Onkiminen kuulunee saalisvarmana ja monia eri kaloja pyytävänä menetelmänä osaksi useimpien joukkueiden taktiikkaa, samoin kuin viehekalastus jonkin kookkaamman petokalan nappaamiseksi siiman päähän. Kilpailussa saadut kalat voi joko tuoda kisakeskukseen kisan jälkeen tai ne voi halutessaan vapauttaa mittalaudalta kuvaamisen jälkeen.

Kussakin street fishing -kilpailussa palkitaan kolme parasta joukkuetta. Lisäksi voittajista tulee kyseisen kaupungin Kalakunkku 2019 ja koko kesän kovimman tuloksen tehneet nimetään syksyllä Vuoden katukalastajaksi 2019.

Taimenten kulku- ja elinolosuhteiden varmistamiseksi saneerausta on suunniteltu yhteistyössä Vaelluskala ry:n, Helsingin kaupungin sekä Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa. Saneerauksen kustannus on 1,55 miljoonaa euroa.

Meritaimen elää kasvuvaiheensa meressä mutta nousee syntyalueelleen kutemaan.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY saneeraa sade- ja sulamisvesiä kuljettavan hulevesiputken, joka on osa Haaganpuron pääuomaa ja toimii myös uhanalaisen taimenen elinympäristönä. HSY:n hallitus valitsi kokouksessaan 24.5.2019 urakoitsijaksi GRK Infra Oy:n. Saneerauksen kustannus on 1,55 miljoonaa euroa.

Saneeraukseen liittyy erityishaasteita

Hulevesiputki kulkee vilkkaan Hämeenlinnanväylän kyljessä ja Haaganpurossa esiintyvä uhanalainen taimen käyttää putkea vaellusreittinään. Taimenten kulku- ja elinolosuhteiden varmistamiseksi saneerausta on suunniteltu yhteistyössä Vaelluskala ry:n, Helsingin kaupungin sekä Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa. HSY on lisäksi teettänyt työn toteuttamisesta laajan selvityksen, jossa on otettu huomioon niin ympäristö-, tekniikka- kuin turvallisuusnäkökohdat.

Vaelluskala ry:n asiantuntijat ovat vaikuttaneet muun muassa valittavaan putkimateriaaliin.

– Olemme tilanneet korjaustyötä varten erityistä komposiittiputkea, jonka sisäpohja on karhennettu ja johon voidaan jälkikäteen kiinnittää taimenten nousua helpottavia, virtausta hidastavia lamelleja, HSY:n verkostoprojektit-yksikön päällikkö Ilpo Korhonen kertoo.

– Kalan nousun kannalta on olennaista, että sillä olisi mahdollisuus levähtää. Putkeen on hyvä rakentaa levähdyspaikkoja riittävän tiheästi kaltevuudesta ja virtausnopeudesta riippuen. Lamellien on todettu toimivan tässä hyvin, Vaelluskala ry:n kala-asiantuntija Henrik Kettunen perustelee.

Uudenmaan ELY-keskus on hyväksynyt saneeraustyön toteutuksessa käytettävän menetelmän.

Kalojen hyvinvoinnista huolehditaan yhteistyössä

Haaganpuron luontoarvot ovat merkittävät. 2000-luvulla onkin panostettu puron kalastollisten olosuhteiden parantamiseen.

Hulevesireitin kunnossapidon vastuut on jaettu HSY:n, Uudenmaan ELY-keskuksen ja Helsingin kaupungin kesken. Yhteisissä keskustelutilaisuuksissa onkin ollut tavoitteena rakentaa hulevesien ohjauksesta kokonaissuunnitelma, joka mahdollisimman hyvin tukisi vaelluskalojen elinympäristöä.

HSY:n saneeraustyön lisäksi ELY-keskus suunnittelee parhaillaan Metsäläntien rampin alittavan osuuden puhdistamista. Tavoitteena on helpottaa kalojen kulkua ja elinolosuhteita. Samalla on tarkoitus siirtää avo-osuus toiseen paikkaan, jotta kaloja häirittäisiin mahdollisimman vähän. Helsingin kaupunki puolestaan ottaa vaelluskalojen tarpeet huomioon Haaganpuron kunnossapitotöissä.

– Olemme kunnostaneet puroa yhdessä vapaaehtoisjärjestöjen kanssa. Työ on tuottanut tulosta ja puroon on onnistuttu palauttamaan luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta, projektipäällikkö Päivi Islander Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalta kertoo tyytyväisenä.

– Yhteistyössä rakennamme kestävää kaupunkiympäristöä, kiittää Ilpo Korhonen HSY:stä.

Kauppalanpuiston huonokuntoinen hulevesiputki aiheutti helmikuussa 2018 Hämeenlinnanväylällä sortuman, minkä jälkeen putkeen tehtiin tilapäinen korjaus. Nyt toteutettava varsinainen saneeraus alkaa alustavan aikataulun mukaan tammikuussa 2020. Aikatauluun vaikuttavat käytettävän erikoisputken puolen vuoden toimitusaika sekä taimenten vaellusajat. Sijaintinsa takia hulevesiputki on myös altis sääolosuhteille, ja runsaat sateet voivat viivästyttää ja siirtää saneerausta.

Multian Myllypuro ennen ja jälkeen rummunvaihdon, Kuvat: Keski-Suomen ELY-keskus

Talven väistyttyä ja Keski-Suomen puroissa kevättulvienkin jo laskettua, on aika jatkaa vesien tilaa parantavia puro- ja virtavesikunnostuksia. UPM:ltä saaduin varoin jatketaan viime vuonna vauhtiin päässyttä vaellusesteellisten tierumpujen korjaustöitä.

Viime syksynä vaihdettu Myllypuron tierumpu Multian Sinervämäentiellä on toiminut hyvin. Toukokuussa tehdään lisää puron tilaa kohentavia toimia. Kivi- ja soramateriaalia tuodaan hieman lisää ja puron alaosalla olevan kalliokynnyksen ympäristöä pyritään järjestelemään niin, että kalat pystyisivät uimaan siitä ylävirtaan.

Viitasaaren Huopananpurolla kalan ylösvaellusta helpottavia toimenpiteitä tehdään kesäkuussa kahdella rumpukohteella, yhdellä kalliokynnyksellä ja yhdellä lankkupadolla. Myös Viitasaaren Soliskylällä virtaavalla Myllypurolla tehdään kevyitä purokunnostustoimenpiteitä sekä tierummun vaellusesteellisyyttä korjaavia toimia.

Edellisten lisäksi ainakin Petäjäveden Lihajoella on tarkoitus korjata turhan ylös jääneen putkisillan haittavaikutuksia. Muita akuuteimpia kohteita kartoitetaan edelleen ja otetaan mahdollisesti mukaan ohjelmaan.

Lihajoki on vaelluskalavesistöä, samoin kuin Multian Myllypuro, jossa osakaskunta myös jatkaa taimenen pienpoikasistutuksia. Soliskylän Myllypurolla osakaskunnalla on tarkoitus syksyllä aloittaa taimenten poikasistutukset, joten näiden kohteiden korjaamisesta saattaa olla jatkossa paljon iloa uhanalaiselle taimenelle.

Isompien virtavesikunnostusten osalta Keuruulla sijaitsevan Kupanjoen kunnostusta jatketaan Keuruun kaupungin ja ELY-keskuksen yhteistyönä syksyllä. Kupanjoen kunnostustyö aloitettiin viime syksynä, jolloin saatiin kunnostettua neljä ylintä koskea ja ajettua kivimateriaalit pääosin kohteille. Jäljellä olevissa 13:ssa erillisessä koskialueessa on tulevana syksynä noin kolmen kuukauden työ jäljellä.

Isojoki ohitusuomassaan entisen Villamon padon kohdalla. Taimenten radiolähetinseurannalla selvitetään nouseeko meritaimen Villamon uutta vaellusyhteyttä pitkin Isojoen latvaosiin vuosikymmenten tauon jälkeen. Kuva: Panu Orell.

Isojoella on käynnistetty meritaimenien radiotelemetriatutkimus, jonka tavoitteena on seurata taimenien kutuvaellusta ja levittäytymistä vesistön eri osiin. Erityisen mielenkiinnon kohteena on taimenten mahdollinen vaellus Villamon poistetun padon yläpuolisille vesialueille vuosikymmenten tauon jälkeen.

Isojoki on maamme merkittävimpiä meritaimenen lisääntymisjokia ja suosittu kalastuskohde. Joessa on kuitenkin ollut useita taimenen vaellusta haittaavia patorakenteita, joita on viime vuosina saatu joko poistettua tai muokattua taimenille vähemmän haitallisiksi. "Villamon padon poistamisen jälkeen meritaimenilla on vuosikymmenten tauon jälkeen vaellusyhteys Isojoen latvoille asti. Tämä on merkittävä edistysaskel vesistön taimenkannan tilan parantamisessa", kommentoi padon poistoa Luonnonvarakeskuksen (Luken) Panu Orell, joka koordinoi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa radiotelemetriatutkimuksen toteutusta.

Patojen poiston ja muokkaamisen vaikutusta taimenten nousuvaellukseen tutkitaan nyt radiolähetinseurannalla. Samalla selvitetään vaikuttavatko vesistössä vielä olevat pohjapatorakenteet taimenen vaellukseen sekä kartoitetaan meritaimenen lisääntymisalueiden sijoittumista niin Isojoen pääuomassa kuin sen keskeisissä sivujoissa.

50 taimenta saa radiolähettimen

Kevään ja syksyn 2019 aikana Isojoella merkitään radiolähettimillä kaikkiaan 50 aikuista meritaimenta. Merkinnät toteutetaan Isojoen alajuoksulla Lapväärtissä sekä Villamon entisen padon alapuolella. Radiolähetin asennetaan kalan vatsaonteloon.

Merkittyjen taimenten vaellusta seurataan pääosin automaattisten radiovastaanottimien avulla, joita on sijoitettu yhteensä 10 kappaletta eri osiin Isojokivartta ja sen sivujokia. Lisäksi taimenia seurataan säännöllisesti autolla tehtävin käsipaikannuksin. Radiolähettimillä pystytään seuramaan taimenten vaellusta tarkasti ja yksilökohtaisesti. Merkittyjen taimenten seuranta jatkuu kevääseen 2020 asti, jolloin viimeistenkin kuteneiden taimenten pitäisi vaeltaa takaisin mereen.

Isojoen taimenten radiolähetinseuranta toteutetaan Luken ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen yhteistyönä. Tutkimus on osa Freshabit LIFE IP Pohjanmaan joet -osahanketta, jossa toteutetaan monipuolisia toimenpiteitä mm. Isojoen vesistöalueen tilan parantamiseksi.