Kemijoella tutkittiin lohen vaelluspoikasten alasvaellusta joen alajuoksulla alkukesällä 2024. Vaelluspoikasten kuolleisuus kasvoi voimalaitosten määrän lisääntyessä ja vain pieni osa poikasista selviytyi kaikkien viiden voimalaitoksen ohi jokisuulle. Kuolleisuus oli suurinta Petäjäskosken voimalaitoksella. Uutena kuolleisuutta aiheuttavana tekijänä tunnistetiin kaasukuplatauti.

Viiden voimalaitoksen yläpuolelta jokisuulle selviytyi vapautusajankohdasta (24.5., 30.5., 6.6.) riippuen keskimäärin vain 10 % merkityistä vaelluspoikasista. Vapautusajankohtien välillä veden lämpötila, voimalaitosten juoksutukset sekä ohijuoksutukset vaihtelivat ja vaikuttivat vaelluspoikasten selviytymiseen. Heikoiten selviytyivät viimeisen kevättulvan jälkeisen vapautuserän vaelluspoikaset. Kaikkiaan poikasten selviytyminen oli huonompaa kuin vuonna 2023 tehdyssä esitutkimuksessa.

Vaelluspoikasten vaellus päättyi tavallisesti voimalaitosten läheisyyteen. Voimalaitosten aiheuttaman kuolleisuuden lisäksi voimalaitokset hidastivat merkittävästi alasvaellusta. Ongelmat olivat suurimpia Petäjäskosken voimalaitoksella, mihin vaellus pysähtyi keskimäärin puoleksitoista vuorokaudeksi. Petäjäskoskelle saapuneista poikasista keskimäärin vain 77 % selvitti tiensä voimalaitoksen alapuolelle. Muiden voimalaitosten läpi poikaset selvisivät huomattavasti tehokkaammin ja vaelluksen hidastuminen oli selvästi vähäisempää. Petäjäskoskella ohijuoksutuspadon sijainti kaukana voimalaitokselta ja syvällä sijaitseva turbiinien vedenotto vaikeuttavat lohenpoikasten alasvaellusta.

Kaasukuplatauti aiheutti kuolleisuutta

Tutkimuksessa vaelluspoikasilla havaittiin veden kaasupitoisuuden ylikyllästymisestä johtuvaa kaasukuplatautia ja sen aiheuttamaa kuolleisuutta. Havaintojen perusteella veden kaasupitoisuuden ylikyllästyminen kasvoi kohti jokisuuta. Alimmilla jokiosuuksilla se oli riittävän voimakas tappaakseen lähes kaikki vapautusta odottaneet vaelluspoikaset.

Veden kokonaiskaasupitoisuuden ylikyllästymistä havaitaan luonnossa vesiputousten alla. Vastaava tilanne voi esiintyä vesivoimatuotantoon rakennetuilla joilla erityisesti tulvien aikana, jolloin vettä juoksutetaan voimalaitosten ja ohijuoksutuspatojen läpi paljon. Tautia esiintyikin tässä tutkimuksessa vain ensimmäisen vapautuserän vaelluspoikasilla, jolloin virtaamat voimalaitosrakenteiden läpi olivat tulvivassa Kemijoessa suurimmillaan.
Luonnonkierron palauttaminen edellyttää toimenpiteitä

Kemijoen rakennetulla alajuoksulla havaituilla alhaisilla vaelluspoikasten selviytymisprosenteilla on vaikeaa palauttaa merkittävää lohen luonnonkiertoa esimerkiksi Ounasjokeen. Ongelmien vähentämiseksi tarvitaan toimivia alasvaellusratkaisuja.

Tulosten perusteella lohen ja muiden vaelluskalojen alasvaellusta parantavia toimenpiteitä kannattaa Kemijoen alajuoksulla aluksi priorisoida voimalaitosketjun yläosaan Valajas- ja erityisesti Petäjäskoskelle. Nämä voimalaitokset ja patoaltaat ovat ensimmäiset, jotka Ounasjoessa kasvaneet vaelluspoikaset joutuvat alasvaelluksellaan kohtaamaan.

Tutkimus toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Voimalohi Oy:n yhteistyönä ja hankkeessa merkittiin radiolähettimillä yhteensä 333 lohen vaelluspoikasta. Hankkeen rahoittajina toimivat Kemijoki Oy, PVO-Vesivoima Oy sekä valtion Nousu-vaelluskalaohjelma.

Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa, miten yksittäinen geeni voi vaikuttaa merkittävästi lohen sukukypsyysikään, joka on ratkaisevan tärkeä lohen elinkaaren kannalta.

Tutkijat havaitsivat, että VGLL3-geeni säätelee tuhansia muita lohen sukupuoliseen kypsymiseen liittyviä geenejä.

– Kuvittele, että yksi kytkin määrittäisi, alkaako ihmisen murrosikä 13- vai 20-vuotiaana. VGLL3-geeni toimii samoin lohissa: se vaikuttaa esimerkiksi lohen lisääntymissolujen kehittymiseen, kasvurytmeihin ja käyttäytymisen muutoksiin. Tuloksemme selittävät, miten yksittäisen geenin vaihtelu voi vaikuttaa merkittävästi murros- ja sukukypsyysiän kaltaisiin erittäin monimutkaisiin ja -tahoisiin piirteisiin, kertoo norjalaisen Nord-yliopiston apulaisprofessori Jukka-Pekka Verta, joka johti tutkimusta osana tutkijatohtorivaihettaan Helsingin yliopistossa.

Löydös selittää, miten sukupuolisen kypsymisen kaltaiset monimutkaiset piirteet kehittyvät ja vaihtelevat, ja valaisee pleiotropiaksi kutsuttua prosessia, jossa yksi geeni ohjaa useaa ominaisuutta orkesterin kapellimestarin tavoin.

VGLL3-geeni vaikuttaa ihmisen murrosiän ajankohdan määräytymiseen, vaikkakin sen vaikutus on paljon vähäisempi. Sillä on huomattavasti suurempi vaikutus erääseen ihmisen ihon autoimmuunisairauteen, jonka ”kytkimenä” se toimii. Kyseinen sairaus, lupus eli ihohukka, on merkittävästi yleisempi naisilla kuin miehillä.

Voimalaitospadot voivat vaikuttaa lohen sukukypsyyteen

Tutkijoiden löydöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia erityisesti sen ymmärtämiseen, miten voimalaitospatojen rakentaminen ja muu ihmisen toiminta vaikuttaa lohikantojen nopeisiin kehityksellisiin muutoksiin.

Koska lohi on vaelluskala, se tarvitsee vapaan reitin jokien lisääntymisalueiden ja valtamerten saalistusalueiden välille. Monilta voimalaitospadoilta puuttuu toimivat kalatiet, joita pitkin kalat voivat nousta patojen yläpuolisille lisääntymisalueille.

– Jos patojen alapuoliset lisääntymisalueet soveltuvat esimerkiksi vain pienille lohiyksilöille, luonnonvalinta saattaa suosia vahvasti muuta kuin myöhäisen sukukypsyyden VGLL3-varianttia, mikä tarjoaa lohikannalle tavan sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta myös vähentää kannan monimuotoisuutta. Tällä voi olla kielteisiä pidemmän aikavälin vaikutuksia. Ymmärrämme nyt aiempaa paremmin, mihin muihin geeneihin ja prosesseihin tällaiset muutokset voivat vaikuttaa, toteaa Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan professori Craig Primmer.

Muuttamalla tiettyjen VGLL3-varianttien esiintymistiheyttä luonnonvalinta voi vaikuttaa suuresti koon, munien määrän ja käyttäytymisen kaltaisiin ominaisuuksiin. Uusi tutkimus korostaa evoluution perustutkimuksen merkitystä luonnonkantojen hallinnassa ja ympäristömuutosten ekosysteemivaikutusten ennustamisessa.

Eräiden uhanalaisten kalalajien vapaa-ajankalastuksen saalis- ja pyyntitietojen ilmoitukset tulevat pakollisiksi vuoden 2025 alusta. Ilmoitusten avulla kerätään tärkeää tietoa kalakantojen tilasta.

Valtioneuvosto hyväksyi asetuksen vapaa-ajankalastuksen saalisilmoituksista 5.12.2024.

Saalis- ja pyyntitietojen ilmoitusvelvollisuutta esitetään seuraaville kalalajeille ja -kannoille: lohi, järvilohi, taimen, ankerias, nieriä Kuolimossa ja Saimaalla sekä muualla Vuoksen vesistössä ja harjus sisävesissä leveyspiirin 65°00′N eteläpuolella sekä meressä ja kyttyrälohi. Saalis- ja pyyntitietojen ilmoittaminen on tulossa pakolliseksi 1.1.2025 alusta alkaen.

Saalisilmoitus on tehtävä viipymättä, kuitenkin viimeistään 14 vuorokauden kuluessa, kalan pyydystämisestä. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös vapautettuja kaloja edellä mainittujen lajien osalta.

Asetuksen mukaan saalis- ja pyyntitiedot tehdään Luonnonvarakeskukselle Omakala-palvelun avulla tai Luonnonvarakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai puhelimitse. Luonnonvarakeskus julkaisi sähköisen Omakala-asiointipalvelun kesäkuussa 2022 ilmoitusten tekemiseen, ja se on ollut aikaisemmin käytössä vapaaehtoiseen ilmoittamiseen. Kehitystyöhön ovat osallistuneet kalastusalan sidosryhmät. Saalisilmoituksen lisäksi palvelussa tarjotaan kalastusharrastukseen liittyvää hyödyllistä tietoa, muun muassa kalastuslakiin perustuvat kalastusrajoitukset.

Tavoitteena on tietoon perustuva kalastuksen sääntely

Esityksen tavoitteena on tukea kalastuslain mukaista kalastuksen suunnittelua Suomessa. Kalastuslain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen kestävä käyttö ja hoito siten, että kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus turvataan. Ilmoitusvelvollisuudella tuetaan myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman vaelluskalakantojen elvytyshankkeiden suunnittelua ja tuloksellisuuden seurantaa.

Saalis- ja pyyntietojen avulla saadaan ajantasaista tietoa asetuksessa mainittujen kalojen kalastuksesta ja kannoista. Tiedon avulla kalastusta voidaan ohjata kalakannoissa tapahtuneiden muutosten mukaan. Erityisesti harvemmin saaliiksi saaduista lajeista ei tällä hetkellä ole riittävästi tietoa, koska kalastustiedusteluiden avulla saatavat tiedot ovat epätarkkoja. Kyttyrälohen osalta varaudutaan lajin mahdolliseen ilmaantumiseen Itämerelle ja siihen, että asiasta saataisiin tällöin mahdollisimman pikaisesti tieto.

Luotettaviin tietoihin perustuva sääntely ja kalakantojen hoito on myös kalastajien etu, jotta kalastusrajoituksia ei aseteta varovaisuusperiaatetta noudattaen vähäisillä tiedoilla laajemmiksi kuin on tarpeen. Kalastajilta kerättyjen tietojen avulla voidaan tuottaa yhteenvetotietoja myös kalastajille.

”Tavoitteena on saada kalastuksen sääntelystä sellaista, että kalastusta rajoitetaan vain, kun se on tarpeellista. Kalakantojen vahvistuessa myös säätelyn ja rajoittamisen purkamiseen tarvitaan tietoa, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen.

Täältä näet liitekartat

Utsjokeen nousseiden lohien arvioidut määrät 2002-2024Neljä vuotta jatkuneesta lohenkalastuskiellosta huolimatta Tenon lohikantojen romahdus syveni entisestään vuonna 2024. Taantumisen arvioidaan johtuvan erityisesti lohen meriselviytymisen jyrkästä heikentymisestä.

Tenon vesistön lohiseurannoissa havaittiin kesällä 2024 kaikkialla samanlainen tilannekuva: nousevien lohien määrä oli historiallisen vähäinen.

Tenon pääuoman kaikuluotauspaikan ohitti ainoastaan vajaat 8500 lohta, pudotusta kolmeen edeltävään kalastuskieltovuoteen verrattuna oli lähes 60 %. Suomen puolen merkittävimpään sivujokeen, Utsjokeen, nousi vain 500 lohta. Se on noin 16 % suhteessa pitkän aikavälin keskiarvoon (3100 lohta). Todellisuudessa pudotus on vielä tätäkin suurempi, kun huomioidaan lohenkalastuskiellon vaikutus.

Nousulohimäärien jyrkkä romahtaminen näkyi selvästi myös syksyllä toteutetuissa Tenon pienten sivujokien sukelluslaskennoissa. Lohen kutukannat olivat erittäin vaisut, ja pienimmässä seurattavassa sivujoessa kutevia naaraslohia havaittiin vain 6 yksilöä, kun pitkän aikavälin keskiarvo on 33 naarasta.

”Lohenkalastuskiellosta huolimatta Tenon lohikantojen tilan kehityssuunta on erittäin huolestuttava”, toteaa tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Lohta ei palaa mereltä

Viimeiset kuusi vuotta jatkuneen Tenon lohikantojen tilan alamäen arvioidaan nykytietojen perusteella johtuvan erityisesti lohen merivaiheen aikaisen kuolleisuuden kasvusta. Aiempaa harvempi mereen vaeltanut lohen vaelluspoikanen palaa merivaellukseltaan takaisin Tenoon aikuisena nousulohena.

Meriselviytymisen heikentymisen syy-seuraussuhteet eivät ole tiedossa, mutta ilmaston lämpeneminen ja meriolosuhteiden nopea muutos eivät näytä tällä hetkellä suosivan lohta. Sitä vastoin olosuhteet ovat viime vuosina olleet suosiolliset vieraslaji kyttyrälohen kantojen voimakkaalle kasvulle.

”Lohikantojen tila on Tenon lisäksi heikentynyt myös useilla muilla Norjan Finnmarkin alueen lohijoilla", kertoo Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

Lohikausi 2025

Ensi vuoden lohikauden ennusmerkit ovat hyvin heikot, sillä yhden merivuoden pikkulohien poikkeuksellisen vähäinen määrä vuonna 2024 ennakoi erittäin heikkoa isompien lohien nousua vuonna 2025. Lisäksi Tenojoen alajuoksulle sijoitettava poikki joen ulottuva kyttyrälohien poistopyyntipato saattaa osaltaan heikentää lohen nousumahdollisuuksia.

Alkukesän aikana Tornionjokeen on noussut lohia hieman enemmän ja Simojokeen hieman vähemmän kuin vuonna 2023 vastaavaan aikaan mennessä. Määrät ovat pieniä verrattuna vuosiin 2020–2022.

Parhaillaan jokiin nousee etenkin kahden merivuoden lohia, joiden määrä näyttää jälleen jäävän korkeintaan keskinkertaiseksi. Pienemmät yhden merivuoden lohet eli kossit ovat aloittaneet nousunsa hiljattain. Lopulliset nousulohimäärät ovat selvillä elokuun jälkeen.

– Viileä kevät on voinut viivästyttää nousuvaellusta, mutta lukujen valossa on selvää, että viime vuoden heikko tilanne ei ole juurikaan korjaantunut, kertoo erikoistutkija Jenni Prokkola Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Heinäkuun 2. päivään mennessä Simojokeen oli noussut 1 222 lohta ja Tornionjokeen 16 606 lohta. Lohia nousi tavallista vähemmän heti vaelluksen alusta lähtien.

– Seurantojen perusteella vuosien 2021 ja 2022 vaelluspoikasten selviytyminen on ollut merellä heikkoa. Kaupallinen kalastus Itämerellä kohdistuu vain kutuvaelluksella oleviin lohiin, joten kalastuskuolevuus ei selitä muutosta selviytymisessä, toteaa Prokkola.

Ammattikalastajien saaliit Pohjanlahdella ovat niin ikään olleet alhaisia, mikä viittaa siihen, että suurta määrää lohia ei olisi nousemassa jokiin myöskään myöhemmin kesällä.

− Saalisseurannan mukaan suomalaiset kalastajat ovat saaneet Saaristomereltä, Ahvenanmereltä ja Pohjanlahdelta heinäkuun 2. päivään mennessä 8 514 lohta, mikä on hieman vähemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Kuluvan vuoden kalastuskiintiö on lukumäärältään 16 661 lohta, kertoo Luken tutkija Tapani Pakarinen.

Heinäkuun alkuun mennessä Suomen lohisaalis Pohjalahdelta oli vuosina 2018–2022 keskimäärin noin 15 000 lohta. Näinä vuosina lohikiintiö hyödynnettiin keskimäärin noin 80-prosenttisesti. Vuonna 2023 kokonaissaalis jäi poikkeuksellisen pieneksi ollen 12 896 lohta.

Myös Ruotsin puolella lohisaaliit merellä ovat olleet pieniä. Kalastuskauden alusta 17.6. heinäkuun kolmanteen päivään mennessä oli Ruotsin kiintiöstä käytetty 64 prosenttia (9 716 ).

Pohjanlahden lohisaaliit ovat peräisin alueen lukuisista luonnon- ja istutuskannoista.
Seuraa lohennousua verkossa

Nousulohimäärien kehitystä voi seurata verkossa alkusyksyyn saakka. Luke julkaisee nousukalamäärät Luonnonvaratieto-sivulla lähes päivittäin.

Tornionjoen nousulohiseuranta
Simojoen nousulohiseuranta

Räjähdysmäisesti lisääntyneen vieraslajin, kyttyrälohen poikasvaellusta seurataan Tenojoen vesistössä rysäpyynnein ja nuottauksin kevään ja alkukesän aikana. Tavoitteena on selvittää poikasvaelluksen ajoittumista, kalojen kasvua ja ravinnonkäyttöä sekä arvioida mahdollisia vesistön alkuperäisille lajeille aiheutuvia ongelmia.

─ Kyttyrälohen runsastumisen mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi lajin poikasvaihe olisi syytä tuntea nykyistä paremmin, kertoo tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Tutkimus toteutetaan Tenojoen vesistössä keväällä-kesällä 2024, jolloin syksyllä 2023 kuteneiden kyttyrälohien poikaset vaeltavat joesta niiden mereisille kasvualueille. Tutkimuskokonaisuus jakautuu kahteen erilliseen osaan: poikasten rysäpyyntiin Tenojoessa ja sen sivujoissa, sekä poikasten nuottaukseen Tenojokisuussa joen ja meren vaihettumisvyöhykkeellä.

Rysäpyynnit toteutetaan pienillä havasrysillä Tenon pääuomassa ja Tenon sivujoessa Utsjoessa. Rysäpyynnit aloitetaan mahdollisimman aikaisin keväällä, toukokuun alkupuoliskolla ja niitä jatketaan päivittäin niin kauan kuin poikasia vaeltaa, todennäköisesti kesäkuun puoliväliin-loppuun asti. Kyttyrälohen poikasnuottauksia tehdään Tenojokisuussa touko-heinäkuussa 1–2 kertaa viikossa.

Kasvumittauksia ja isotooppianalyysejä

Rysä- ja nuottauspyynneissä saaliiksi jääneistä poikasista tehdään aina tavanomaiset pituus- ja painomittaukset, joista seurataan poikasten mahdollista kasvua vaelluskauden aikana. Lisäksi saaduista poikasista otetaan otos ravinnonkäyttö- ja isotooppitutkimuksia varten.

Näillä tutkimuksilla pyritään selvittämään, missä vaiheessa vaellusta ja mitä ravintoa kyttyrälohen poikaset käyttävät ja miten poikaset kasvavat alasvaelluksen aikana sekä Tenojokisuulla ennen varsinaisen merivaelluksen alkamista.

Poikasvaellus tunnetaan heikosti

Kyttyrälohen elinkierron eri vaiheista, kuten nousuvaelluksen ja kudun ajoittumisesta sekä mätimunien kehittymisestä ja poikasten kuoriutumisesta, on viime vuosina saatu kerättyä uutta ajantasaista tietoa Tenojoen vesistöstä. Myös lajin levittäytymisestä vesistön eri osiin on kattava kuva monipuolisen lohikantojen seurantajärjestelmän ansiosta.

Kyttyrälohen poikasten alasvaelluksesta (=smolttivaellus) on sitä vastoin hyvin vähän tutkittua tietoa. Vaelluksen ajoittuminen sekä poikasten mahdollinen ravinnonkäyttö kuoriutumisen jälkeen jokivarren kutualueilla ja alasvaelluksen aikana tunnetaan vielä puutteellisesti.

Tutkimus toteutetaan osana ulkoministeriön rahoittamaa ”Haitallisten vieraslajien hallinnan ja osaamisen vahvistaminen Barentsin alueella” -hanketta.

Tornionjoen kalastusmääräyksiä joudutaan kiristämään jokialueella viime vuoteen verrattuna. Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ruotsin meri- ja vesiviranomainen sopivat Tornionjoen tulevan kalastuskauden kalastusmääräyksistä, ja ne tulevat voimaan 1.6.2024.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain. Tavoitteena on varmistaa, että määräykset ovat riittävällä tasolla suhteessa kalakantojen tilaan ja että kalastus sopimusalueella on kestävää.

Lohenkalastus Tornionjoessa alkaa tänä vuonna viikkoa myöhemmin ja päättyy viikkoa aiemmin verrattuna edellisiin vuosiin. Kalastus on sallittua 8.6. klo 12 alkaen. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 25.8.

Lohen lippokalastuskausi eli kalastus pitkävartisella haavilla alkaa 8.6. keskipäivällä. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 15.7.

Myös puntti- eli spinnflugakalastuksen kalastusaikaa siirretään myöhemmäksi. Tämä viehekalastuksen muoto heittopainon avulla on sallittua keskipäivästä 8.6. alkaen 16.6 saakka karttaan merkityillä alueilla Kukkolankoskella molemmin puolin valtionrajaa sekä Matkakoskella Suomen puolella. Spinnflugakalastus tai yli 40 grammaa painavat vieheet, jotka voivat tarttua lohiin niiden ulkopuolelta ovat siten kyseisillä koskialueilla kiellettyjä 17.6. alkaen.

Kalastusmääräyksiä koskevien neuvottelujen pohjana käytetään Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n laatimaa raporttia Tornionjoen kalakantojen tilasta.

Tulevalle kalastuskaudelle tehdyt muutokset liittyvät siihen, että lohen heikko nousu Tornionjokeen saattaa jatkua, mistä syystä lohen kalastuspainetta joessa vähennetään kalastuskauden alussa ja lopussa. Tällä tavalla suojellaan lisääntymisen ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suurikokoisia lohia, jotka nousevat jokeen kalastuskauden alussa ja jotka ovat asettuneet kutureviireilleen joen yläjuoksulle kalastuskauden lopussa.

Sidosryhmien kuulemisessa esille nousi etenkin ehdotus siitä, että kalastuskauden alkua siirrettäisiin myöhemmäksi noin viikolla ensimmäiseen koulujen päättymistä seuraavaan viikonloppuun.

Kalastuskauden loppua koskevista rajoituksista käsitykset vaihtelivat paljon. Huolta kannettiin kalastusmatkailuyritysten toimintaedellytyksistä, joka neuvotteluratkaisussa otettiin huomioon siten, että kalastuskautta lyhennettiin loppupäästä 10 päivää ehdotettua vähemmän.

Suomi ehdotti myös kalastajakohtaisten rysämäärien rajoittamista sopimusalueella, josta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen.

Pöytäkirjalla sovitut määräykset viedään kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen mukainen pöytäkirja julkaistaan myös valtiosopimussarjassa.

Valtioneuvosto esittää Tenon kalastussäännön 2024–2030 ja sen voimaansaattamislain hyväksymistä. Kalastuksen järjestämiseksi on tärkeää, että Suomella ja Norjalla on yhteinen kalastussääntö, jonka mukaan Tenolla kalastetaan.

Hallituksen esitys Tenon päivitetyksi kalastussäännöksi hyväksyttiin valtioneuvostossa 20.2. Esitykseen sisältyvällä lailla saatetaan voimaan kalastussääntö ja tarkennetaan viranomaisten tehtäviä kalastuksen järjestämisessä ja kalakantojen hoidossa.

Norjan kanssa joulukuussa allekirjoitetun Tenojoen kalastussäännön sisältämät kalastuksen sääntelytoimet on suunniteltu lohikantojen vahvistumisen kannalta tehokkaiksi.

Lohikantojen heikon tilanteen takia lohen kalastusta esitetään säädeltäväksi portaittain, lohikantojen elpymisen ja joen pääuoman eri lohikantojen vaellusajankohtien mukaan. Kalastussääntö sisältää kriteerit siitä, miten lohenkalastusta avataan lohikantojen elpyessä. Lisäksi muiden lajien kuin lohen kalastusmahdollisuuksia helpotetaan. Esimerkiksi kyttyrälohen kalastus helpottuu.

Annetut lausunnot noudattivat suurelta osin aiemmalla lausuntokierroksella esille tuotuja näkökulmia. Lausuntojen perusteella tarkennettiin esityksen perustelutekstejä.

Hallituksen esitys kävi myös Oikeuskanslerinviraston ennakkotarkastuksessa, jossa ei ilmennyt huomautettavaa.

Hallituksen esityksessä itsessään suositellaan, että se saatetaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Viime kesä Tenolla ei ollut suotuisa lohikantojen elpymiselle. Suomen ja Norjan yhteisen tutkimusryhmän mukaan yhden merivuoden lohia nousi jokeen jälleen vähän, joten suurempien lohien osalta tilanne ei todennäköisesti parane vuonna 2024.
Tenojoen kalakantojen kestävän käytön ja hoidon ohella kalastussäännön tarkoituksena on edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja ylläpitää paikallisia kulttuuriperinteitä.

”Heikossa lohitilanteessa pitää miettiä uusia keinoja Tenon saamelaisen kalastuskulttuurin säilyttämiseksi, ja siihen kalastussääntöön sisältyvä poikkeuslupa voi tarjota mahdollisuuksia. Nämä poikkeusluvatkin pitää suunnitella niin, että lohia kuolee mahdollisimman vähän, mitä avataan hallituksen esityksen perusteluissa”, neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste toteaa.

Parkkikoski, Lestijoki. Kuva: Eero MäenpääValtakunnallinen Nousu-ohjelma on saanut jatkorahoitusta vuosille 2024–2027, millä on suuri merkitys virtavesistä riippuvaisten vaelluskalakantojen hoitotyölle. Vuosina 2020–2023 Nousu-ohjelman puitteissa toteutettiin laajasti Nousu-hankkeita Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella. ELY-keskus rahoitti ensimmäisen kauden aikana yhteensä 17 hanketta.

Valtakunnallisen Nousu-ohjelman merkitys vaelluskalojen tilaa parantavana ohjelman on tunnistettu, kun uusi hallitus joulukuussa 2023 myönsi ohjelmalle jatkorahoitusta vuosille 2024–2027. Vaikka rahoitus pienenikin edellisestä kaudesta, voidaan sen jatkuvuutta pitää merkittävänä käden ojennuksena virtavesistä riippuvaisten vaelluskalakantojen hoitotyölle. Uudella ohjelmakaudella Nousu-ohjelmalla on käytettävissä valtakunnallisesti vuosittain noin 2 miljoonaa euroa kalojen vapaata liikkumista mahdollistaviin hankkeisiin. Kolme alueellisesti toimivaa Nousu-ohjelman koordinaattoria sekä maa- ja metsätalousministeriössä toimiva projektikoordinaattori jatkavat työtä valtakunnallisen kalatiestrategian sekä lohi- ja meritaimenstrategian asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuosina 2020–2023 Nousu-ohjelman ensimmäistä kautta toteutettiin laaja-alaisesti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella, joka kattaa rannikkoalueen Keski-Pohjanmaan Lestijoelta aina Etelä-Karjalan Hiitolanjoelle saakka. Ensimmäisellä kaudella varoja kohdistettiin valtakunnallisesti tunnistettuihin kärkikohteisiin ja samaan aikaan edistettiin uusia nousuesteiden poistohankkeita. Varsinais-Suomen ELY-keskus rahoitti ensimmäisen kauden aikana yhteensä 17 hanketta.

Patojen purku- ja muuttamishankkeiden lisäksi merkittäviä avustuksia annettiin myös Mustionjoelle rakennettujen teknisten kalateiden toimivuuden seurantaan ja Vantaanjoen meritaimenen ja vaellussiian nousututkimuksiin. Avustettavien hankkeiden lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus teetti useita kalatie- ja kunnostussuunnitelmia sekä arkeologisia selvityksiä.

Nousu-ohjelman ensimmäisen kauden positiivinen havainto oli, että kaupungit ja kunnat olivat merkittävien kunnostustoimien hankevetäjinä tai toimivat tiiviissä yhteistyössä hanketta vetävien organisaatioiden kanssa. Haminan ja Raaseporin kaupungit sekä Kirkkonummen ja Sipoon kunnat toteuttivat omalla alueella hankkeita, joissa onnistuttiin poistamaan merkittäviä kalojen nousuesteitä. Myös Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, Töllin myllyosuuskunta sekä Valonia saivat avustuksia hankkeisiin. Vatajankoski Oy luopui korvauksetta kahden voimalaitoksen käytöstä. Vatajankosken ennallistamistoimenpiteiden toteuttamiseen myönnettiin Nousu-ohjelmasta avustusta.

Nousu-hankkeet kartalla (mmm.fi)

Hankkeille on haettavissa avustusta

Nousu-ohjelmasta on haettavissa avustusta vuosina 2024–2027 toteutettaville kalojen vapaata kulkua mahdollistaville hankkeille. Ennen avustushakemuksen jättämistä pyydämme hankkeen vetäjiä ottamaan kalatalousviranomaiseen yhteyttä matalalla kynnyksellä, sillä usein miten on hyödyllistä käydä hankeen sisältöä ja toteutusta läpi ennen avustushakemuksen jättämistä. Näin toimimalla helpotamme hankevetäjien työtä ja mahdollistamme hankkeen jouhevan toteutuksen.

Tenojoen lohikannat olivat vuonna 2023 jo viidettä vuotta peräkkäin syvässä aallonpohjassa. Kolmatta vuotta jatkuneesta lohenkalastuskiellosta huolimatta vesistön eri osille asetut kutukantatavoitteet eivät täyttyneet.

Tenojoen vesistön eri osista kerätyt monipuoliset seurantatiedot vahvistivat lohikantojen syvän aallonpohjan jatkumisen myös vuonna 2023 lohenkalastuskiellosta huolimatta. Mereltä jokeen palaava lohimäärä jäi vähäiseksi, mikä näkyi niin Tenon pääuoman kuin sivujokienkin seurannoissa.

– Vaikuttaa edelleen siltä, että lohen meriselviytymisen ongelmat jatkuvat ja aiempaa harvempi lohi palaa syönnösvaellukseltaan Tenoon, toteaa tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Kutukantatavoitteet eivät täyttyneet

Lohen kutukantojen arvioitiin vuonna 2023 jääneen lähes kaikkialla vesistössä pienemmiksi kuin asetetut kutukantatavoitteet. Heikoimmassa tilassa olevien Tenon latvajokien, kuten Karas- ja Inarijoen, kutukannat ovat kuitenkin viime vuosina hieman vahvistuneet. Tämä johtunee niihin aiemmin kohdistuneen erittäin voimakkaan kalastuksen poistumisesta lohenkalastuskiellon ansiosta.

Tenon vesistön lohikannoissa ei vuonna 2023 ollut kalastettavaa ylijäämää eli enemmän lohia kuin kutukantatavoitteen täyttymiseen tarvittaisiin. Näin ollen lohenkalastuskiellon jatkuminen vuonna 2023 osoittautui biologisesti perustelluksi.

Lohikausi 2024

Ennusmerkit lohikaudelle 2024 ovat vaisut.

– Yhden merivuoden pikkulohia nousi Tenoon edellisten vuosien tapaan niukasti, mikä ennakoi heikkoa isompien lohien nousua kesällä 2024, kertoo Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

Mikäli meriolosuhteissa tapahtuu lohen kannalta suotuisaa kehitystä ja lohen eloonjäänti merivaelluksen aikana parantuu, se näkyy ensimmäisenä pikkulohien määrän runsastumisena. Tilanteen kehitystä Tenolla seurataan aktiivisesti ja alustava käsitys tulevan kesän lohimääristä saadaan jo kesä-heinäkuun vaihteessa.