Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantojen perusteella Tornion- ja Simojoessa kuoriutui tämän vuoden keväällä hieman enemmän lohenpoikasia kuin viime vuonna. Kymijoen poikastiheyksissä sen sijaan on laskeva suuntaus. Korkeiden syystulvien vuoksi Kiiminkijoen poikasseurantaa ei voitu toteuttaa kokonaisuudessaan.

Tornionjoen Suomen puoleisten alueiden sähkökalastuksissa kesänvanhojen, eli keväällä 2023 kuoriutuneiden, poikasten tiheydeksi arvioitiin keskimäärin 24 poikasta aarilla (100 m²). Määrä on ollut suhteellisen vakaa jo kymmenkunta vuotta.

Kesänvanhoja poikasia löydettiin koko Tornionjoen seuranta-alueelta, jokisuulta aina joen latvoille saakka, sekä merkittävimmistä sivujoista. Se kertoo siitä, että näillä alueilla on syksyllä 2022 ollut lisääntyviä lohia, ja kutu on onnistunut.

─ Sähkökalastuksissa havaittiin kesänvanhoja poikasia myös Könkämäenon yläosassa, noin 20 km Kilpisjärveltä alavirtaan. Tämä on pohjoisin havainto onnistuneesta lohen kutemisesta Muonionjokeen laskevassa Könkämäenossa, mitä koskaan on tehty, kertoo erityisasiantuntija Ville Vähä Lukesta.

Vähintään vuoden vanhojen lohenpoikasten keskitiheydeksi arvioitiin Tornionjoessa 11 poikasta aarilla. Määrä on noin neljänneksen pienempi kuin kymmenen edellisen vuoden keskiarvo.

Simojoen koekalastusalueilla kesänvanhojen poikasten arvioitu tiheys oli seurantahistorian korkein: 55 poikasta aarilla Portimojärven alapuolisella alueella. Vähintään vuoden vanhojen poikasten määrä, 18 yksilöä aarilla, oli lähellä edellisen kymmenen vuoden keskiarvoa.

Tulva haittasi vaelluspoikasten määrän arviointia

Sähkökalastusten ja vaelluspoikasten tutkimuspyyntien perusteella Tornionjoen vaelluspoikasmäärien arvioidaan olevan nykyisin noin 1,5 miljoonaa poikasta/vuosi. Määrät ovat olleet suurimmillaan 1,7–1,8 miljoonaa poikasta vuosina 2017–2018. Vastaavasti Simojoesta poikasia vaeltaa tyypillisesti vuosittain 30 000–40 000.

­─ Tänä vuonna vaelluspoikasten tutkimuspyynnillä ei saatu riittävää aineistoa vaelluspoikasmäärän arvioimiseksi. Korkeat kevättulvat ja nopea veden lämpeneminen saivat aikaan sen, että vaellus ehti käynnistyä ennen kuin seuranta pystyttiin aloittamaan tutkimusrysällä, kertoo erikoistutkija Jenni Prokkola.

Kymijoen poikastiheys alhaisin sitten vuoden 2017

Kymijoessa sekä patojen ala-, että yläpuolisilla alueilla poikastiheyksissä on ollut viimeisen neljän vuoden aikana laskeva suuntaus. Tänä kesänä patojen alapuolella arvioitiin tiheydeksi 18 poikasta aarilla. Alimpien patojen yläpuolisella jokiosuudella tiheysarvio oli vain 2 poikasta aarilla. Tiheys laskee padon yläpuolelle siirryttäessä, koska kalateiden kautta kutualueelle pääsee vain pieni määrä lohia.

Luke seuraa lohen luontaisen lisääntymisen onnistumista useiden jokien koskialueiden sähkökalastuksilla vuosittain elo-lokakuussa. Vaelluspoikasten määriä puolestaan arvioidaan Simo- ja Tornionjoessa touko-kesäkuussa poikasrysillä tehtävillä tutkimuspyynneillä. Lisäksi vaelluspoikasten määräarvioita tarkennetaan sähkökalastuksen avulla.

Pintasukelluslaskennoissa havaittujen kutulohien määrät Pulmanki-, Nili- ja Akujoen koealueilla vuosina 2003-2023. Pulmankijoessa laskenta-alueen pituus on 4 km, Nilijoessa 5 km ja Akujoessa 6 km.Tenon sivujokien sukelluslaskentojen tuoreimpien tietojen perusteella lohen kutukannat ovat hiipuneet kahteen edelliseen kalastuskieltovuoteen verrattuna. Myös Tenon pääuoman kaikuluotausseurannan ja Utsjoen videoseurannan alustavat tulokset viittaavat lohikantojen tilan heikentymiseen. Kyttyrälohta vesistöön nousi jopa 10 kertaa enemmän kuin lohta.

Syyskuun alkupuolella Tenon Suomen puolen sivujoissa tehdyissä kutulohien sukelluslaskennoissa ei havaittu positiivista kehitystä lohikantojen tilassa. Kahdessa sivujoessa lohimäärät tippuivat merkittävästi kahteen edeltävään vuoteen (2021-2022) verrattuna, ja Pulmankijoessa jäätiin edellisvuosien tasolle.

Alustavien arvioiden perusteella myös Tenon pääuoman kaikuluotausseurannassa (~18 000 kpl) ja Utsjoen videoseurannassa (~1300 kpl) lohimäärät jäävät edellisvuosia vähäisemmiksi.

─ Tenon lohikannat ovat näin ollen viidettä vuotta putkeen syvässä aallonpohjassa. Yhden merivuoden pikkulohien vähäinen määrä kesällä 2023 ennakoi heikon lohitilanteen jatkuvan myös vuonna 2024, tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.

Kyttyrälohimäärässä uusi ennätys

Tenojoen pääuoman kaikuluotauslaskennan alustavat päivittäiset nousukalamäärät neljään eri kokoluokkaan jaettuna välillä 30.5.-29.8.2023. Kokoluokissa 40-50 cm ja 50-65 cm valtaosa (~95 %) kaloista on kyttyrälohia.Kyttyrälohia Tenoon nousi ennätyksellisen runsaasti Tenon alajuoksulla Tana brussa sijainneesta poikkipadosta huolimatta. Alustavan arvion perusteella Polmakin kaikuluotauspaikan ohitse ui 130 000–150 000 kyttyrälohta.

Kokonaisuudessaan kyttyrälohia nousi Tenoon tätäkin enemmän, sillä kaikuluotauspaikalta on matkaa Tenojokisuuhun 55 km. Tana brun kyttyrälohipadolla saatiin pyydettyä vain 7 700 kalaa (https://www.miljodirektoratet.no/aktuelt/datavisualisering/pukkellaks-uttak/).

Kyttyrälohien yksilömäärien laskentaa kaikuluotaimilla vaikeuttaa lajin taipumus vaeltaa suurissa ja tiiviissä parvissa (20-100 kalaa/parvi). Käytännössä kyttyrälohien määrät tulevat kaikuluotauslaskennassa aliarvioitua. Lohien määrien arviointia puolestaan vaikeuttaa kyttyrälohien suuri määrä.

─ Laskentatulos molempien lajien osalta tarkentuu myöhemmin syksyllä, kun kaikuluotauslinjalle asetettujen vedenlaisten videokameroiden materiaali on saatu analysoitua. Videotietojen perusteella saadaan tarkempi käsitys eri lajien osuuksista ja kyttyrälohien todellisesta parvikoosta, Orell kertoo.

Myöhemmin syksyllä saadaan lisäksi tuloksia norjalaisten toteuttamista Karas- ja Inarijoen kaikuluotauslaskennoista. Niiden tulokset kertovat kaikkein heikoimmassa tilassa olevien Tenon latva-alueiden lohikantojen kehityksestä.

 

Videot:

Kutuun valmistautuvat lohet

Kyttyrälohia ja lohi

Kuolleita kyttyrälohia Tenolla. Kuva Aino Erkinaro / Oulun yliopisto

Yleisö on lähettänyt tutkijoille havaintoja kuolleiden kyttyrälohien kertymäpaikoista viime viikkoina. Vihjeiden perusteella on saatu arvokasta tietoa siitä, millaisiin paikkoihin raadot kertyvät. Kansalaishavaintoihin perustuvia mittauksia on päästy tekemään noin 230. Havaintoja toivotaan yhä lisää.

Lähes kaikki kudulle nousseet kyttyrälohet ovat jo kuolleet. ”Raatoja tuntuu kerääntyvän rannoille ja matalikoille yllättävänkin paljon, ja sen kyllä valitettavasti myös haistaa”, kertoo Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Aino Erkinaro. Hän tutkii kyttyrälohien raatojen levittämien ravinteiden vaikutusta pohjoisiin jokiympäristöihin. ”Kansalaishavaintojen osalta pääsemme mittaamaan vain matalien vesien raadot, mutta ei ole tietoa, kuinka paljon syvänteissä on raatoja”, Erkinaro jatkaa.

Tenojokeen on noussut tänä kesänä eri arvioiden mukaan 100 000 – 150 000 kyttyrälohta, mikä on vähintään kaksinkertainen määrä edelliseen, vuoden 2021 kyttyrälohien määrään verrattuna. Pohjoisen Suomen ja Norjan jokiin leviävä vieraslaji nousee suurina määrinä jokiin kutemaan joka toinen, pariton vuosi. Kyttyrälohen erityispiirre on, että kudun jälkeen kalat mätänevät ja kuolevat jokiin.

”Kyttyrälohien raadoista vapautuvien ravinteiden vaikutus voi alkaa näkyä lähivuosina. Yhden vuoden ravinnelisäys tuskin muuttaa eliöyhteisöjä merkittävästi, ainakaan isommissa joissa, mutta toistuvalla paineella voi odottaa olevan vaikutusta ”, sanoo tutkimushankkeen johtaja, akatemiatutkija Kaisa-Leena Huttunen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Oulun yliopiston ja Syken tutkimushankkeessa kyttyrälohien hajotus- ja ravinnekokeet jatkuvat Tenon sivujoissa lokakuun alkuun saakka.

Kansalaisten lähettämien havaintojen perusteella tutkijat saavat tietää missä ekologiset vaikutukset olisivat kenties todennäköisimpiä. ”Yhdistämällä kansalaishavaintoja hajotus- ja ravinnekokeista saatuihin tietoihin pystymme tekemään alustavia arvioita siitä, miten ravinteet käyttäytyvät, ja miltä pohjoisten jokien tulevaisuus näyttää, jos kyttyrälohien invaasio jatkuu”, Huttunen selittää.

Ilmoitukset raatojen esiintymispaikoista ovat tutkijoiden mukaan edelleen erittäin tervetulleita.

Yleisö voi ilmoittaa kuolleiden kyttyrälohien kertymäpaikoista viestillä puhelinnumeroon +358 45 638 7271. Viestin tulee sisältää vähintään havaitun kyttyrälohen raadon tai raatokasan koordinaatit (esimerkiksi tavallisista karttasovelluksista). Lisäksi pyydetään mahdollisuuksien mukaan lähettämään kuva tai vapaamuotoinen kuvailu havaituista raadoista ja löytöpaikasta (esimerkiksi montako raatoa, arvio veden syvyydestä ja pohjan rakenteesta).

 

Lisätietoja tutkimuksesta ja kyttyrälohien kertymäpaikkojen ilmoittamisesta

Alkukesän aikana Tornion- ja Simojokeen on noussut lohia kudulle selvästi vähemmän kuin moniin vuosiin vastaavaan ajankohtaan mennessä. Tätä vähemmän lohia on noussut viimeksi Simojoella vuonna 2017 ja Tornionjoella vuonna 2011.

Alkukaudella havaittiin tavanomaista enemmän yli metrin mittaisia, vähintään kolme vuotta meressä kasvaneita lohiyksilöitä. Parhaillaan jokiin nousee keskikokoisia kahden merivuoden lohia, joiden määrä näyttäisi jäävän odotettua vähäisemmäksi. Pienet yhden merivuoden lohet eli kossit nousevat myöhemmin kesällä. Lopulliset nousulohimäärät ovat selvillä elokuun jälkeen.

– Merelle vaeltaneiden poikasten luontainen eloonjäänti on ollut aiempaa heikompaa vuosina 2020–2021. Tästä syystä aikuisia kudulle palaavia lohia ei nyt ole enempää, vaikka merelle vaeltaneet poikasmäärät ovat olleet suhteellisen runsaita ja merialueen lohenkalastus on vähentynyt, kertoo erikoistutkija Jenni Prokkola Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Heinäkuun 5. päivään mennessä Simojokeen oli noussut 1382 lohta ja Tornionjokeen oli noussut 12 314 lohta. Lohta nousi Tornionjokeen päivittäin tavanomaisia määriä kesäkuun puoliväliin asti, mutta kesäkuun loppupuoliskolla, johon lohen nousuhuippu tyypillisesti ajoittuu, lohimäärät jäivät edellisvuosia pienemmiksi. Simojoella lohennousu käynnistyi poikkeuksellisen voimakkaana jo toukokuun puolella, mutta tyypillistä nousuhuippua kesäkuussa ei saavutettu.

Syitä jokeen nousseiden lohien määrän pienentymiseen ei tunneta tarkkaan. Viime vuosina merelle vaeltaneiden poikasten ravinnon määrä on ollut vähäistä. Lisäksi ilmaston lämpenemiseen liittyvä veden lämpötilan nousu lisää lohen energiankulutusta.

– Populaatioiden tulevaisuudelle yhden vuoden notkahdus ei ole vielä ole kohtalokas, ja poikastuotanto voi pysyä hyvänä tästä huolimatta. Paljon on kiinni siitä, pysyykö kalamäärä yhtä alhaisena tulevina vuosina, toteaa Prokkola.
Pohjanlahden lohikiintiöstä kalastettu 35 prosenttia

Ammattikalastajat ovat saaneet Pohjanlahdella alkukesän aikana vähemmän lohia kuin viime vuosina vastaavaan aikaan mennessä.

− Kiintiölajien saalisseurannan mukaan Suomen Pohjanlahden lohikiintiöstä on kalastettu heinäkuun 5. päivään mennessä noin 35 prosenttia eli 9445 lohta, kertoo Luken tutkija Tapani Pakarinen.

Suomen lohikiintiö Pohjanlahdella on hyödynnetty viitenä edellisenä vuotena keskimäärin 81-prosenttisesti. Kuluvan vuoden kalastuskiintiö on lukumäärältään 27 163 lohta. Mikäli merikalastuksessa saalista kertyy vähemmän myös loppukesän kuluessa, Suomen lohikiintiöstä jää tänä vuonna keskimääräistä suurempi osa käyttämättä.

Myös Ruotsin puolella lohisaaliit merellä ovat olleet pieniä. Perämeren kiintiöstä on käytetty vain 44 prosenttia, eikä kalastusta ole tähän mennessä suljettu kesken kalastuskautta kuten aikaisempina vuosina.

Seuraa lohennousua verkossa

Nousulohimäärien kehitystä voi seurata verkossa (https://kalahavainnot.luke.fi/) alkusyksyyn saakka, jolloin nousukalaseuranta päättyy. Luke julkaisee uusia tietoja lohimäärien kehityksestä lähes päivittäin.

Tornionjoen nousulohiseuranta
Simojoen nousulohiseuranta

Tenojoen kalastusta säätelevän kalastussäännön neuvottelut Suomen ja Norjan välillä on saatu päätökseen. Saavutetulla neuvottelutuloksella pyritään mahdollistamaan Tenon arvokkaiden lohikantojen elpyminen mutta samalla tukemaan saamelaista kalastuskulttuuria ja sen jatkuvuutta.

Kalastussääntö on vuonna 2017 solmitun Tenon kalastussopimuksen liite, jota päivitetään 5−7 vuoden välein. Uudessa säännössä Tenojoen lohenkalastuksen salliminen sidottaisiin tiukemmin lohikantojen vuosittaiseen tilaan, mutta muiden kalalajien kalastusmahdollisuudet paranisivat.

Nykyiseen kalastussääntöön verrattuna merkittävimmät muutokset koskevat lohen kalastusta. Tenon lohikantojen huonon tilanteen takia lohen kalastusta esitetään säädeltäväksi portaittain, lohikantojen tilaan perustuvan kalastettavan ylijäämän mukaan. Kalastus ajoitettaisiin kalastuskaudella niille viikoille, jolloin vahvimmat lohikannat nousevat Tenoon. Pyydettäväksi sallittu lohimäärä määräytyisi Tenojoen seuranta- ja tutkimusryhmän tekemän lohikantojen seurannan perusteella vuosittaisissa neuvotteluissa sovittavan kiintiön mukaan. Uusi kalastussääntö mahdollistaisi myös yksittäistapauksissa luvan myöntämisen opetus- tai kulttuuriperusteiseen pyyntiin tilanteessa, jossa kalastettavaa ylijäämää ei ole eikä kalastusta voida avata. Myös mahdollisuutta osallistua saamelaisten perinteisiin lohen pyyntimuotoihin parannettaisiin erillisellä osallistumisluvalla.

Uusi kalastussääntö parantaisi merkittävästi mahdollisuuksia pyytää muita kalalajeja kuin lohta, kuten meritaimenta, harjusta ja siikaa. Myös Tenolle joka toinen vuosi runsaana vaeltavan vieraslajin kyttyrälohen pyyntimahdollisuuksia parannettaisiin. Muiden lajien pyynnin edistämisen tavoitteena on ylläpitää ja kehittää Tenojokilaakson kalastuskulttuuria ja kalastusmatkailumahdollisuuksia lohen kalastusta laajemmin.

− Nyt saavutettu neuvottelutulos on tärkeä askel Tenon ainutlaatuisten lohikantojen elvyttämisessä. Tilanne on ollut vaikea sekä lohikantojen että saamelaisen kalastuskulttuurin näkökulmasta. Nyt on päästy hyvään kompromissiin, jonka tärkeänä osana on Tenon muiden lajien kalastuksen kehittäminen, sanoo Suomen neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja Vesa Ruusila.

Neuvottelut kalastussäännön uudistamiseksi käynnistyivät Norjan aloitteesta vuonna 2020. Neuvotteluprosessin aikana Tenon lohikantojen tila heikentyi voimakkaasti, mikä pidensi ja vaikeutti neuvotteluja. Saamelaiskäräjät ja Tenon kalatalousalue irrottautuivat neuvotteluprosessista joulukuussa 2022. Prosessin aikana Saamelaiskäräjien kanssa on kuitenkin neuvoteltu Saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisesti.

Uusi kalastussääntö on laadittu seitsemäksi vuodeksi, ja se on tarkoitus saada voimaan vuoden 2024 kalastuskauden alkuun mennessä, ennen nykyisen kalastussäännön voimassaoloajan päättymistä. Seuraavaksi neuvottelutuloksesta pyydetään lausuntoja sekä Suomessa että Norjassa. Lausuntoja voi antaa 8.9.2023 asti. Suomessa kalastussääntö edellyttää vielä eduskunnan hyväksynnän tullakseen voimaan.

Kyttyrälohen poistopyyntiin on ilmoittautunut 11 toimijaa. Pyyntihankkeet jakautuvat koko Tenojokivarren alueelle Ala-Könkäältä Karigasniemelle.

Tänä vuonna kyttyräloheen kohdistettu laajamittaisempi pyynti on mahdollista sitä varten suunnitellulla pyyntihankkeella. Pyyntihankkeesta oli ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle viimeistään 19. kesäkuuta.

Suurimmassa osassa pyyntihankkeita kulkutusverkko oli ilmoitettu pääasialliseksi pyyntimenetelmäksi, joka soveltuu kyttyrälohen kohdennettuun pyyntiin matalilla virta-alueilla (kyttyrälohen kutualueet). Pyynnissä on tärkeää käyttää vain sellaisia pyydyksiä, joista vahingossa saatu sivusaalis voidaan helposti vapauttaa.

Kyttyrälohta saa kalastaa vain niillä alueilla, joilla sitä merkittävästi esiintyy. Pyynnin on kohdistuttava vain kyttyräloheen ja Atlantin lohta ei saa joutua sivusaaliiksi.

Pyyntihankkeita valvotaan yhteistyössä norjalaisten kanssa

Lapin ELY-keskus seuraa tehostetusti pyyntihankkeita. Yhteistyötä tehdään myös norjalaisten valvojien kanssa. Valvonnassa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, ettei Atlantin lohta joudu saaliiksi ja että pyynti tapahtuu niillä alueilla, missä sen on ilmoitettu hankkeessa tapahtuvan. Mikäli hanke ei noudata kalastuksen ehtoja, Lapin ELY-keskus voi keskeyttää hankkeen. Atlantin lohen ottamisesta seuraa 3480 euron maksu per saaliiksi otettu lohi.

Norjan puolella pyyntilaite on saatu myös asennettua paikoilleen. Pyyntilaite on asennettu Tana Brun Seidaholmeniin. Jos pyyntilaite toimii suunnitellusti, suurin osa kyttyrälohista otetaan ylös jo Norjan puolella.

Taimenen perinnöllinen taipumus päätyä takaisin kotijokeensa saattaa olla vahvempi kuin on aikaisemmin tiedetty. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksessa selvitettiin istutettujen taimenten nousua kudulle Juutuanjokeen.

Inarijärveen istutetaan osana Luonnonvarakeskuksen hoitamaa säännöstelyvelvoitetta taimenen kolmea pääkantaa: juutuanjokista, ivalojokista ja siuttajokista. Luke selvitti monivuotisen merkintäsarjan avulla, miten eri taimenkannoista nousee kaloja kudulle järven länsiosaan laskevaan Juutuanjokeen.

Nykyisin kaikkia kolmea kantaa olevat taimenet kasvatetaan istutusikään asti, yleisimmin kolmivuotiaiksi, Juutuanjoesta vetensä ottavalla Inarin kalanviljelylaitoksella. Aiemmin juutualaista sekä ivalojokista taimenta on kasvatettu myös järven eteläpuolella sijanneella Sarmijärven laitoksella. Kaikki istutettavat taimenenpoikaset merkitään kuonomerkillä, jolloin järjestelmällisen kalastussaalisnäytteenoton avulla saadaan tietoa mm. eri kantojen istutusten onnistumisesta sekä eri taustaa olevien kalojen elinkierrosta eli kasvusta sekä sukukypsymisiästä ja -koosta.

Perinnöllinen taipumus päätyä kotijokeen on vahva

Tässä tutkimuksessa selvitettiin istukkaiden kannan sekä kasvatus- ja istutuspaikan vaikutusta siihen, kuinka aktiivisesti taimenet nousivat kudulle Juutuanjokeen. Nousutaimenten saalisnäytteistä selvisi, että todennäköisimmin Juutuanjokeen nousevat joen omaa kantaa olevat taimenet riippumatta siitä, onko ne istutettu jokisuulle vai ulapalle.

Merkillepantavaa oli, että juutualaisten taimenten kotiutumisen todennäköisyys oli 3–4-kertainen niin ikään Juutuanjoen vedessä kasvatettuun Siuttajoen taimeneen verrattuna. Myös Sarmijärven laitoksella kasvaneet ja järven ulappa-alueelle istutetut juutualaiset näyttivät pyrkivän kahta muuta kantaa todennäköisemmin Juutuanjokeen.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että taimenen perinnöllinen taipumus päätyä takaisin kotijokeensa on vahvempi kuin on aikaisemmin tiedetty. Pelkästään Sarmijärvellä kasvatettujen ivalojokisten taimenten todennäköisyys päätyä kudulle Juutuanjokeen oli selvästi alhaisin riippumatta siitä, istutettiinko kalat niiden alkuperäisen joen suulle vai järvelle.

Hajumuisti ei välttämättä yksin selitä kotijokeen hakeutumista

Lohikalojen leimautumisen kotijokeensa on uskottu olevan pitkälti opittu ominaisuus, jossa joen vedestä syntyvällä hajumuistilla on tärkeä rooli. Inarin laitoksella kasvatetuille kaloille on kehittynyt hajumuisti, jonka avulla ne löytävät useamman vuoden jälkeen sukukypsinä takaisin Juutuanjoen suulle ja siitä ylävirtaan kutupaikoille.

Sarmijärvellä kasvaneiden juutualaisten taimenten päätymistä Juutuanjokeen leimaantumisteoria ei kuitenkaan selitä, ja siksi myös geneettinen tausta näyttää vaikuttavan taimenen kotiutumiseen. Tähän viittaa myös juutuanjokisten taimenten merkittävästi korkeampi todennäköisyys kutukalanäytteissä siuttajokisiin verrattuna, huolimatta näiden kantojen yhteisestä kasvatuspaikasta.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, ettei istutuspaikalla (jokisuu vs. ulappa) näyttäsi ennakko-olettamuksesta poiketen olevan merkittävä rooli kututaimenen kotiutumiseen tai harhailuun. Tämän perusteella taimenen vaelluskäyttäytyminen saattaisi erota osin esimerkiksi lohen vaelluskäyttäytymisestä.

Metsähallituksen vapalupien myynti kolmen pohjoisimman kunnan alueella sijaitseville jokikohteille alkaa tiistaina 18. huhtikuuta kello 9. Aiemmista vuosista poiketen Suomujoelle myydään tulevana kesänä lupia vain Sodankylän kuntalaisille.

Lupamyynnin odotetaan alkavan tiistaina vilkkaana, kun myyntiin tulevat jokiluvat seuraaville Ylä-Lapin vapakalastuskohteille: 1150 Lätäseno, 1554 Palojoki-Hietajoki, 1556 Ounasjoki-Käkkälöjoki-Pöyrisjoki, 1565 Näätämöjoki, 1567 Ivalojoki, 1568 Luttojoki-Suomujoki, 1578 Juutuanjoki sekä 1583 Kaamasjoki ja Kielajoki. Ylä-Lapin jokikohteiden luvat ovat tarkasti kiintiöityjä, ja niitä on saatavilla vain rajattu määrä.

Sodankylän ja Inarin rajalla sijaitsevan Luttojoen ja Suomujoen vapalupa-alueen lupamyyntiin on luvassa muutoksia. Vapalupakohde on jaettu kolmeen eri kalastusvyöhykkeeseen, joille luvat myydään erikseen. Vuonna 2023 Metsähallitus myy vyöhykkeelle 2 lupia ainoastaan kausilupina Sodankylän kuntalaisille. Vyöhyke 2 käsittää Suomujoen Suomunsuulta Lankojärvelle saakka. Vyöhykkeille 1 ja 3 lupia voivat hankkia myös ulkopaikkakuntalaiset.

Vastaavasti Savukosken kuntalaiset voivat hankkia kausilupia Nuorttijoen Urho Kekkosen kansallispuiston puoleiselle osalle. Tämä ei kuitenkaan vaikuta vapalupa-alueen 3550 Nuorttijoki muuhun lupamyyntiin kuten Suomujoella. Kuntalaisten kausiluvat Nuorttijoelle tulevat myyntiin yhtä aikaa Ylä-Lapin jokikohteiden kanssa, eli 18. huhtikuuta.

Suomu- ja Nuorttijoen lupamyynnin muutokset perustuvat Urho Kekkosen kansallispuistosta annettuun lakiin ja sen 1.6.2023 voimaan astuvaan 6 §:n muutokseen (nro 525/2023). Metsähallitus voi myöntää kalakantojen kestävyyteen perustuvien kiintiöiden sallimissa rajoissa kalastuslupia Suomujokeen niille, joiden kotikunta on Sodankylän kunta ja Nuorttijokeen niille, joiden kotikunta on Savukosken kunta. Kuntalaiset voivat lunastaa kausiluvan Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevasta Kiehisen palvelupisteestä.

Kaikuluotauslaskennan perusteella arvioidut päivittäiset Näätämöjokeen nousseet lohimäärät kolmeen kokoryhmään jaettuna ajalla 2.6.-31.8.2022. Tummansininen viiva kuvaa joen virtaamaa (m3/s) kaikuluotauspaikalla.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttaman laskennan mukaan Näätämöjokeen nousi noin 7 000 lohta kesällä 2022. Nousulohet laskettiin joella ensimmäistä kertaa kaikuluotausmenetelmän avulla.

Arvioidusta nousulohimäärästä pieniä lohia (50–65 senttimetriä) oli 49 prosenttia, keskikokoisia lohia (65-90 senttimetriä) 47 prosenttia, ja suuria lohia (≥90 senttimetriä) vain neljä prosenttia. Lohien nousu Näätämöjokisuussa oli aktiivisinta kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Tämän jälkeen lohimäärät vähenivät merkittävästi.

Lohien ohella Näätämöjokeen nousi arviolta 300 yli 45 senttimetrin pituista taimenta. Kyttyrälohia esiintyi vain yksittäisiä kappaleita. Tämä oli odotettavissa, sillä parillisten vuosien kyttyrälohikanta on edelleen vähäinen.

– Mielenkiintoinen havainto kaikuluotauslaskennassa oli melko runsaslukuinen isojen siikojen populaatio. Nämä siiat elävät Näätämöjokisuussa vuorovesialueella ja kykenevät tekemään jopa lyhyitä piipahduksia mereen. Tällaisia siikapopulaatioita tunnetaan hyvin vähän, kertoo Luken tutkija Panu Orell.

Heikko lohivuosi

Näätämöjoen ohella lohikannat ovat viime vuosina taantuneet laajalla alueella Finnmarkissa. Lohien selviytyminen merivaiheen aikaan on heikentynyt, mutta sen juurisyyt eivät ole tiedossa.

Lohisaaliiden ja joen alajuoksulla sijaitsevan Kolttakönkään kalatien laskentatulosten perusteella lohikausi 2022 oli Näätämöjoella heikko, joskin hieman parempi kuin vuosina 2020–2021.

Kesän 2022 kaikuluotauslaskennan tulosten sekä aiempien vuosien lohisaaliiden ja kalatien seurantatietojen perusteella Näätämöjokeen on parhaina vuosina 2000-luvulla voinut nousta kolme kertaa enemmän lohia kuin vuonna 2022, eli jopa 20 000 kappaletta vuodessa.

Kaikuluotauslaskennan perusteella arvioidut päivittäiset Näätämöjokeen nousseet lohimäärät kolmeen kokoryhmään jaettuna ajalla 2.6.-31.8.2022. Tummansininen viiva kuvaa joen virtaamaa (m3/s) kaikuluotauspaikalla. Vuotuiset lukemat näkyvät infogrammista.

Laskenta toteutettiin Norjan puolella

Lohien kaikuluotauslaskenta toteutettiin Näätämöjoen Norjan puoleisella osalla Kolttakönkään putouksen alapuolella, noin 10 kilometriä jokisuusta ylävirtaan. Kaikuluotaimen lisäksi laskennassa hyödynnettiin vedenlaisia videokameroita, joiden perusteella tehtiin luotainhavaintojen lajimääritykset.

Vaikka laskentapaikka oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan erinomaisesti kaikuluotaukseen soveltuva, se osoittautui kalojen käyttäytymisen kannalta todella haastavaksi. Laskentapaikalla niin lohet kuin muutkin kalat uivat paljon edestakaisin.

Edestakainen liikehdintä hidastutti ja hankaloitti laskentaa. Lisäksi alavirtaan uivien kalojen arvioitiin tulleen heikommin havaituiksi ylävirtaan uiviin kaloihin verrattuna. Tästä syystä arvio lohien määrästä on todennäköisesti jonkin verran yliarvioitu.

Kaikuluotauslaskenta pyritään toistamaan lähitulevaisuudessa, ja siinä yhteydessä laskentapaikka muutetaan noin kaksi kilometriä ylävirtaan, Kolttakönkään putouksen yläpuolelle. Tämä vähentänee merkittävästi kalojen edestakaisen uinnin aiheuttamia ongelmia.

Näätämöjoelta kerättyjä lohimäärätietoja käytetään vesistön lohikannoille asetettujen kutukantatavoitteiden täyttymisen arviointiin sekä vesistön lohikantojen hoitotoimenpiteiden suunnitteluun.

Kerman-Saunavirran kunnostuksen esisuunnitelman havainnekuva.

Heinävedenreitin koskissa on säilynyt geneettisesti oma taimenkanta, jota ei esiinny missään muualla.

Palokin koskireitin ja vesivoimalaitoksen kalatalousratkaisuihin kytkeytyvistä kehittämismahdollisuuksista laaditaan parhaillaan viranomaisten selvitystyötä.
Palokkiin on tehty aikaisemminkin useita selvityksiä ja vaihtoehtosuunnitelmia, mutta lisäselvityksiä tarvitaan muun muassa kustannus-, vesistö-, kalatalous-, energia- ja matkailuvaikutusten osalta. Nyt laaditaan tarkentavia suunnitelmia ja laskelmia, jotta keskeiset tahot voivat tietoon pohjautuen tehdä päätöksiä ja jatkosuunnitelmia. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy ei yhtiönä osallistu tässä vaiheessa selvitykseen.

Tavoitteena on selvittää vesivoimalaitokseen liittyvät kalatalousratkaisut sekä laatia vaihtoehtojen toteutettavuus- ja vaikutusarviointi. Selvityksessä otetaan huomioon muun muassa eri vaihtoehtojen vaikutukset kalatalouteen, vesistöjen käyttöön, matkailuun, alueen omavaraisuuteen ja fossiilienergiasta luopumisen tavoitteeseen. Selvitystyötä toteuttavat Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskukset yhteistyössä keskeisten tahojen kanssa. Työhön sisältyvien osaselvitysten teossa käytetään apuna eri alojen asiantuntijoita. Työtä tehdään maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta ja se luovutetaan ministeriöön 31.3.2023.

”Sekä taimen- että järvilohikalakannat ovat uhanalaisia ja molemmat lajit tarvitsevat merkittäviä panostuksia elinympäristöjen kunnostukseen. Tarvitaan hehtaarimitalla uusia lisääntymisalueita ja vaellusmahdollisuuksia. Helppoja ja halpoja ratkaisuja ei ole Lieksanjoella, Pielisjoella tai Heinävedenreitillä”, kertoo kalastusbiologi Teemu Hentinen.
Palokki on kansallisen kalatiestrategian kärkikohde ja Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukainen kohde. Heinävedenreitin kosket muodostavat koko Vuoksen alueen tärkeimmän vapaana virtaavan vaelluskalakantojen luonnonympäristön, Palokki on reitin ainoa vesivoimaan rakennettu kohde.

Heinävedenreitille tulossa mittavia kalataloudellisia kunnostushankkeita

Heinävedenreitin Karvionkoskeen on laadittu kalataloudellinen kunnostussuunnitelma ja Kerman-Saunavirran alueen mittava kunnostussuunnittelun ja lupahakemuksen laatiminen on aloitettu. Molempien hankkeiden toteutus voisi alkaa aikaisintaan vuonna 2025 ja niiden kustannusarvio noussee yli 500 000 euroon. Toteutuessaan hankkeissa saataisiin noin 6 hehtaaria tuotantoalueita lohikalakannoille, mikä on moninkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Heinävedenreitille on perustettu kalataloudellisten hankkeiden edistämiseksi työryhmä keskeisistä tahoista. Suunnitteluhankkeita ja Palokin selvitystyön sisältöä esiteltiin keskiviikkona työryhmäkokouksessa.

Heinävedenreitin koskien oma taimenkanta on Vuoksen alueen ainoa luonnossa säilynyt taimenkanta ja siksi erityisen arvokas. Myös järvilohen lisääntymistä on havaittu reitin koskissa istutusten seurauksena. Äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen ja erittäin uhanalaisen järvitaimenen tilanne on pahentunut. Viime vuosina kannanhoidollisten istukkaiden ja emokalojen määrät ovat olleet erittäin vähäisiä. Kokonaisia emokalastoja ja istutuseriä on kuollut vesihomeeseen. Vesiviljelyn ongelmat heikentävät lajien ja kantojen elvyttämistoimia jopa niin paljon, että lajien säilyttäminen vesiviljelyn keinoin on uhattuna. Luonnonlisääntymisen turvaaminen on ratkaisu säilyttää Saimaan monimuotoiset kalakannat.