Taimenen perinnöllinen taipumus päätyä takaisin kotijokeensa saattaa olla vahvempi kuin on aikaisemmin tiedetty. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksessa selvitettiin istutettujen taimenten nousua kudulle Juutuanjokeen.

Inarijärveen istutetaan osana Luonnonvarakeskuksen hoitamaa säännöstelyvelvoitetta taimenen kolmea pääkantaa: juutuanjokista, ivalojokista ja siuttajokista. Luke selvitti monivuotisen merkintäsarjan avulla, miten eri taimenkannoista nousee kaloja kudulle järven länsiosaan laskevaan Juutuanjokeen.

Nykyisin kaikkia kolmea kantaa olevat taimenet kasvatetaan istutusikään asti, yleisimmin kolmivuotiaiksi, Juutuanjoesta vetensä ottavalla Inarin kalanviljelylaitoksella. Aiemmin juutualaista sekä ivalojokista taimenta on kasvatettu myös järven eteläpuolella sijanneella Sarmijärven laitoksella. Kaikki istutettavat taimenenpoikaset merkitään kuonomerkillä, jolloin järjestelmällisen kalastussaalisnäytteenoton avulla saadaan tietoa mm. eri kantojen istutusten onnistumisesta sekä eri taustaa olevien kalojen elinkierrosta eli kasvusta sekä sukukypsymisiästä ja -koosta.

Perinnöllinen taipumus päätyä kotijokeen on vahva

Tässä tutkimuksessa selvitettiin istukkaiden kannan sekä kasvatus- ja istutuspaikan vaikutusta siihen, kuinka aktiivisesti taimenet nousivat kudulle Juutuanjokeen. Nousutaimenten saalisnäytteistä selvisi, että todennäköisimmin Juutuanjokeen nousevat joen omaa kantaa olevat taimenet riippumatta siitä, onko ne istutettu jokisuulle vai ulapalle.

Merkillepantavaa oli, että juutualaisten taimenten kotiutumisen todennäköisyys oli 3–4-kertainen niin ikään Juutuanjoen vedessä kasvatettuun Siuttajoen taimeneen verrattuna. Myös Sarmijärven laitoksella kasvaneet ja järven ulappa-alueelle istutetut juutualaiset näyttivät pyrkivän kahta muuta kantaa todennäköisemmin Juutuanjokeen.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että taimenen perinnöllinen taipumus päätyä takaisin kotijokeensa on vahvempi kuin on aikaisemmin tiedetty. Pelkästään Sarmijärvellä kasvatettujen ivalojokisten taimenten todennäköisyys päätyä kudulle Juutuanjokeen oli selvästi alhaisin riippumatta siitä, istutettiinko kalat niiden alkuperäisen joen suulle vai järvelle.

Hajumuisti ei välttämättä yksin selitä kotijokeen hakeutumista

Lohikalojen leimautumisen kotijokeensa on uskottu olevan pitkälti opittu ominaisuus, jossa joen vedestä syntyvällä hajumuistilla on tärkeä rooli. Inarin laitoksella kasvatetuille kaloille on kehittynyt hajumuisti, jonka avulla ne löytävät useamman vuoden jälkeen sukukypsinä takaisin Juutuanjoen suulle ja siitä ylävirtaan kutupaikoille.

Sarmijärvellä kasvaneiden juutualaisten taimenten päätymistä Juutuanjokeen leimaantumisteoria ei kuitenkaan selitä, ja siksi myös geneettinen tausta näyttää vaikuttavan taimenen kotiutumiseen. Tähän viittaa myös juutuanjokisten taimenten merkittävästi korkeampi todennäköisyys kutukalanäytteissä siuttajokisiin verrattuna, huolimatta näiden kantojen yhteisestä kasvatuspaikasta.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, ettei istutuspaikalla (jokisuu vs. ulappa) näyttäsi ennakko-olettamuksesta poiketen olevan merkittävä rooli kututaimenen kotiutumiseen tai harhailuun. Tämän perusteella taimenen vaelluskäyttäytyminen saattaisi erota osin esimerkiksi lohen vaelluskäyttäytymisestä.

Metsähallituksen vapalupien myynti kolmen pohjoisimman kunnan alueella sijaitseville jokikohteille alkaa tiistaina 18. huhtikuuta kello 9. Aiemmista vuosista poiketen Suomujoelle myydään tulevana kesänä lupia vain Sodankylän kuntalaisille.

Lupamyynnin odotetaan alkavan tiistaina vilkkaana, kun myyntiin tulevat jokiluvat seuraaville Ylä-Lapin vapakalastuskohteille: 1150 Lätäseno, 1554 Palojoki-Hietajoki, 1556 Ounasjoki-Käkkälöjoki-Pöyrisjoki, 1565 Näätämöjoki, 1567 Ivalojoki, 1568 Luttojoki-Suomujoki, 1578 Juutuanjoki sekä 1583 Kaamasjoki ja Kielajoki. Ylä-Lapin jokikohteiden luvat ovat tarkasti kiintiöityjä, ja niitä on saatavilla vain rajattu määrä.

Sodankylän ja Inarin rajalla sijaitsevan Luttojoen ja Suomujoen vapalupa-alueen lupamyyntiin on luvassa muutoksia. Vapalupakohde on jaettu kolmeen eri kalastusvyöhykkeeseen, joille luvat myydään erikseen. Vuonna 2023 Metsähallitus myy vyöhykkeelle 2 lupia ainoastaan kausilupina Sodankylän kuntalaisille. Vyöhyke 2 käsittää Suomujoen Suomunsuulta Lankojärvelle saakka. Vyöhykkeille 1 ja 3 lupia voivat hankkia myös ulkopaikkakuntalaiset.

Vastaavasti Savukosken kuntalaiset voivat hankkia kausilupia Nuorttijoen Urho Kekkosen kansallispuiston puoleiselle osalle. Tämä ei kuitenkaan vaikuta vapalupa-alueen 3550 Nuorttijoki muuhun lupamyyntiin kuten Suomujoella. Kuntalaisten kausiluvat Nuorttijoelle tulevat myyntiin yhtä aikaa Ylä-Lapin jokikohteiden kanssa, eli 18. huhtikuuta.

Suomu- ja Nuorttijoen lupamyynnin muutokset perustuvat Urho Kekkosen kansallispuistosta annettuun lakiin ja sen 1.6.2023 voimaan astuvaan 6 §:n muutokseen (nro 525/2023). Metsähallitus voi myöntää kalakantojen kestävyyteen perustuvien kiintiöiden sallimissa rajoissa kalastuslupia Suomujokeen niille, joiden kotikunta on Sodankylän kunta ja Nuorttijokeen niille, joiden kotikunta on Savukosken kunta. Kuntalaiset voivat lunastaa kausiluvan Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevasta Kiehisen palvelupisteestä.

Kaikuluotauslaskennan perusteella arvioidut päivittäiset Näätämöjokeen nousseet lohimäärät kolmeen kokoryhmään jaettuna ajalla 2.6.-31.8.2022. Tummansininen viiva kuvaa joen virtaamaa (m3/s) kaikuluotauspaikalla.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttaman laskennan mukaan Näätämöjokeen nousi noin 7 000 lohta kesällä 2022. Nousulohet laskettiin joella ensimmäistä kertaa kaikuluotausmenetelmän avulla.

Arvioidusta nousulohimäärästä pieniä lohia (50–65 senttimetriä) oli 49 prosenttia, keskikokoisia lohia (65-90 senttimetriä) 47 prosenttia, ja suuria lohia (≥90 senttimetriä) vain neljä prosenttia. Lohien nousu Näätämöjokisuussa oli aktiivisinta kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Tämän jälkeen lohimäärät vähenivät merkittävästi.

Lohien ohella Näätämöjokeen nousi arviolta 300 yli 45 senttimetrin pituista taimenta. Kyttyrälohia esiintyi vain yksittäisiä kappaleita. Tämä oli odotettavissa, sillä parillisten vuosien kyttyrälohikanta on edelleen vähäinen.

– Mielenkiintoinen havainto kaikuluotauslaskennassa oli melko runsaslukuinen isojen siikojen populaatio. Nämä siiat elävät Näätämöjokisuussa vuorovesialueella ja kykenevät tekemään jopa lyhyitä piipahduksia mereen. Tällaisia siikapopulaatioita tunnetaan hyvin vähän, kertoo Luken tutkija Panu Orell.

Heikko lohivuosi

Näätämöjoen ohella lohikannat ovat viime vuosina taantuneet laajalla alueella Finnmarkissa. Lohien selviytyminen merivaiheen aikaan on heikentynyt, mutta sen juurisyyt eivät ole tiedossa.

Lohisaaliiden ja joen alajuoksulla sijaitsevan Kolttakönkään kalatien laskentatulosten perusteella lohikausi 2022 oli Näätämöjoella heikko, joskin hieman parempi kuin vuosina 2020–2021.

Kesän 2022 kaikuluotauslaskennan tulosten sekä aiempien vuosien lohisaaliiden ja kalatien seurantatietojen perusteella Näätämöjokeen on parhaina vuosina 2000-luvulla voinut nousta kolme kertaa enemmän lohia kuin vuonna 2022, eli jopa 20 000 kappaletta vuodessa.

Kaikuluotauslaskennan perusteella arvioidut päivittäiset Näätämöjokeen nousseet lohimäärät kolmeen kokoryhmään jaettuna ajalla 2.6.-31.8.2022. Tummansininen viiva kuvaa joen virtaamaa (m3/s) kaikuluotauspaikalla. Vuotuiset lukemat näkyvät infogrammista.

Laskenta toteutettiin Norjan puolella

Lohien kaikuluotauslaskenta toteutettiin Näätämöjoen Norjan puoleisella osalla Kolttakönkään putouksen alapuolella, noin 10 kilometriä jokisuusta ylävirtaan. Kaikuluotaimen lisäksi laskennassa hyödynnettiin vedenlaisia videokameroita, joiden perusteella tehtiin luotainhavaintojen lajimääritykset.

Vaikka laskentapaikka oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan erinomaisesti kaikuluotaukseen soveltuva, se osoittautui kalojen käyttäytymisen kannalta todella haastavaksi. Laskentapaikalla niin lohet kuin muutkin kalat uivat paljon edestakaisin.

Edestakainen liikehdintä hidastutti ja hankaloitti laskentaa. Lisäksi alavirtaan uivien kalojen arvioitiin tulleen heikommin havaituiksi ylävirtaan uiviin kaloihin verrattuna. Tästä syystä arvio lohien määrästä on todennäköisesti jonkin verran yliarvioitu.

Kaikuluotauslaskenta pyritään toistamaan lähitulevaisuudessa, ja siinä yhteydessä laskentapaikka muutetaan noin kaksi kilometriä ylävirtaan, Kolttakönkään putouksen yläpuolelle. Tämä vähentänee merkittävästi kalojen edestakaisen uinnin aiheuttamia ongelmia.

Näätämöjoelta kerättyjä lohimäärätietoja käytetään vesistön lohikannoille asetettujen kutukantatavoitteiden täyttymisen arviointiin sekä vesistön lohikantojen hoitotoimenpiteiden suunnitteluun.

Kerman-Saunavirran kunnostuksen esisuunnitelman havainnekuva.

Heinävedenreitin koskissa on säilynyt geneettisesti oma taimenkanta, jota ei esiinny missään muualla.

Palokin koskireitin ja vesivoimalaitoksen kalatalousratkaisuihin kytkeytyvistä kehittämismahdollisuuksista laaditaan parhaillaan viranomaisten selvitystyötä.
Palokkiin on tehty aikaisemminkin useita selvityksiä ja vaihtoehtosuunnitelmia, mutta lisäselvityksiä tarvitaan muun muassa kustannus-, vesistö-, kalatalous-, energia- ja matkailuvaikutusten osalta. Nyt laaditaan tarkentavia suunnitelmia ja laskelmia, jotta keskeiset tahot voivat tietoon pohjautuen tehdä päätöksiä ja jatkosuunnitelmia. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy ei yhtiönä osallistu tässä vaiheessa selvitykseen.

Tavoitteena on selvittää vesivoimalaitokseen liittyvät kalatalousratkaisut sekä laatia vaihtoehtojen toteutettavuus- ja vaikutusarviointi. Selvityksessä otetaan huomioon muun muassa eri vaihtoehtojen vaikutukset kalatalouteen, vesistöjen käyttöön, matkailuun, alueen omavaraisuuteen ja fossiilienergiasta luopumisen tavoitteeseen. Selvitystyötä toteuttavat Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskukset yhteistyössä keskeisten tahojen kanssa. Työhön sisältyvien osaselvitysten teossa käytetään apuna eri alojen asiantuntijoita. Työtä tehdään maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta ja se luovutetaan ministeriöön 31.3.2023.

”Sekä taimen- että järvilohikalakannat ovat uhanalaisia ja molemmat lajit tarvitsevat merkittäviä panostuksia elinympäristöjen kunnostukseen. Tarvitaan hehtaarimitalla uusia lisääntymisalueita ja vaellusmahdollisuuksia. Helppoja ja halpoja ratkaisuja ei ole Lieksanjoella, Pielisjoella tai Heinävedenreitillä”, kertoo kalastusbiologi Teemu Hentinen.
Palokki on kansallisen kalatiestrategian kärkikohde ja Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukainen kohde. Heinävedenreitin kosket muodostavat koko Vuoksen alueen tärkeimmän vapaana virtaavan vaelluskalakantojen luonnonympäristön, Palokki on reitin ainoa vesivoimaan rakennettu kohde.

Heinävedenreitille tulossa mittavia kalataloudellisia kunnostushankkeita

Heinävedenreitin Karvionkoskeen on laadittu kalataloudellinen kunnostussuunnitelma ja Kerman-Saunavirran alueen mittava kunnostussuunnittelun ja lupahakemuksen laatiminen on aloitettu. Molempien hankkeiden toteutus voisi alkaa aikaisintaan vuonna 2025 ja niiden kustannusarvio noussee yli 500 000 euroon. Toteutuessaan hankkeissa saataisiin noin 6 hehtaaria tuotantoalueita lohikalakannoille, mikä on moninkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Heinävedenreitille on perustettu kalataloudellisten hankkeiden edistämiseksi työryhmä keskeisistä tahoista. Suunnitteluhankkeita ja Palokin selvitystyön sisältöä esiteltiin keskiviikkona työryhmäkokouksessa.

Heinävedenreitin koskien oma taimenkanta on Vuoksen alueen ainoa luonnossa säilynyt taimenkanta ja siksi erityisen arvokas. Myös järvilohen lisääntymistä on havaittu reitin koskissa istutusten seurauksena. Äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen ja erittäin uhanalaisen järvitaimenen tilanne on pahentunut. Viime vuosina kannanhoidollisten istukkaiden ja emokalojen määrät ovat olleet erittäin vähäisiä. Kokonaisia emokalastoja ja istutuseriä on kuollut vesihomeeseen. Vesiviljelyn ongelmat heikentävät lajien ja kantojen elvyttämistoimia jopa niin paljon, että lajien säilyttäminen vesiviljelyn keinoin on uhattuna. Luonnonlisääntymisen turvaaminen on ratkaisu säilyttää Saimaan monimuotoiset kalakannat.

Myllykosken voimalaitos.

Kuusinkijoki kuntoon ry ostaa Koskienergia oy:ltä Myllykosken vesivoimalan Kuusamossa ja kaupan hinta on 3,8 miljoonaa euroa. Kauppasopimuksen mukaan voimalaitoksen toiminta lakkaa 31.8.2023. Voimalaitoksen käytöstä poistamisen ja jokialueen kunnostuksen jälkeen Kuusinkijoen erittäin uhanalaiselle taimenelle muodostuu vapaa vaellusyhteys Venäjän Pääjärvestä aina Kiitämäjärven vesistöalueelle saakka.

Kuusinkijoki kuntoon ry jatkaa hanketta oston jälkeen alueen jokikokonaisuuden kunnostuksella. Kunnostuksen päätavoitteena on saada Kuusinkijoen erittäin uhanalainen taimenkanta jälleen elinvoimaiseksi, mutta samalla myös muut vaelluskalat, kuten vaellussiika ja harjus, hyötyvät hankkeesta. Tämän lisäksi Kuusingin taimenen pelastaminen hyödyttää erittäin uhanalaisten Kitka- ja Oulankajoen taimenkantojen elinvoimaisuutta.

Keskeistä jokikunnostuksessa on voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä tukitun Piilijoen uoman avaaminen 65 vuoden tauon jälkeen. Piilijoen uoman kunnostus aloitetaan kesällä 2023 ja vesi ohjataan jokeen, kun asianomaiset viranomaisluvat on saatu, todennäköisesti kesällä 2024.

Kuusinkijoki kuntoon ry on teettänyt jokialueen kunnostuksesta erillisen suunnitelman AFRY Finland oy:llä (ent. Pöyry oy). Suunnitelman mukaan Piilijokeen ja Kuusinkijokeen rakennetaan pohjapadot niin, että Piilijoen pohjapato tulee olemaan 10 cm alempana kuin Kuusinkijoen pohjapato. Tällä varmistetaan että Piilijokeen riittää vettä myös keskitalvella ja siten pystytään turvaamaan kalanpoikasten selviytyminen.

Kuusinkijoki kuntoon ry tulee hakemaan uudet vesistö- ja ympäristöluvat sekä vanhojen lupien lakkauttamiset Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta vuoden 2023 aikana. Samalla haetaan tarvittavat luvat uusille vesistöjärjestelyille.

Voimalaitoksen ostoon tarvittavat varat yhdistys on kerännyt kahden edellisvuoden aikana. Yhdistys on jo aloittanut kunnostukseen tarvittavien, noin 700 000 euron, varojen hankinnan.

Myllykosken vesivoimala ja voimalaitospato jäävät toistaiseksi paikoilleen. Museovirasto on luokitellut ne suojeltaviksi. Voimalaitoksen on suunnitellut arkkitehti Aarne Ervi.

Tornion- ja Simojoen kesänvanhojen lohenpoikasten tiheydet olivat ennen 1990-luvun loppua enintään muutama poikanen aarilla. Tämän jälkeen tiheydet ovat kasvaneet viime vuosien 20─40 poikasta/aari tasolle.Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurannoissa kesällä 2022 havaittiin runsaasti lohenpoikasia Tornion- ja Simojoessa. Tornionjoella poikastiheydet jäivät kuitenkin huippuvuosia pienemmiksi. Kymijoen poikastuotannossa on voimakasta vaihtelua, ja tämän vuoden poikasmäärä oli heikoin viiteen vuoteen. Muissa Itämereen laskevissa joissamme lohen lisääntyminen on yhä vähäistä.

Tornionjoen Suomen puoleisten alueiden sähkökalastuksissa havaittiin keskimäärin 20 kesänvanhaa poikasta aarilla, mikä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Kymmenen edellisvuoden keskiarvo on 25 poikasta aarilla.

─ Kesänvanhojen poikasten tiheyden lasku edellisvuodesta on hieman yllättävää, koska poikaset tuottanut kutulohimäärä oli kasvanut aiemmasta vuodesta. Kutevien lohien määrän ja syntyvän poikasmäärän välinen yhteys ei kuitenkaan ole suoraviivainen, koska myös jokiympäristön olosuhteiden vuosittainen vaihtelu aiheuttaa vaihtelua lohen lisääntymistuloksessa, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Lukesta.

Vähintään vuoden vanhojen lohenpoikasten keskitiheys Tornionjoessa oli 15 poikasta/aari. Määrä on sama kuin kymmenen edellisvuoden keskiarvo.

Simojoessa kesänvanhojen poikasten tiheys, 39 poikasta aarilla, oli tänä vuonna korkeampi kuin edellisen kymmenen vuoden keskiarvo (30 poikasta aarilla). Poikastiheys kasvoi hieman vuodesta 2021. Vähintään vuoden vanhojen poikasten määrä, 14 yksilöä aarilla, oli alhaisempi kuin kymmenen vuoden keskiarvo, joka on 19 poikasta aarilla.

Merivaellukselle lähtevien poikasten määrän vaihtelu vähäistä

Tornionjoen vaelluspoikasmäärien arvioidaan olevan nykyisin noin 1,5 miljoonaa poikasta/vuosi, kun määrät ovat olleet suurimmillaan (vuosina 2017–2018) 1,7–1,8 miljoonaa poikasta. Simojoesta on vaeltanut merelle viime vuosina 30 000–40 000 poikasta/vuosi.

­─ Simojoen vaelluspoikasmäärät ovat useana vuonna olleet pienempiä kuin poikastiheyksien perusteella on arvioitu. Tämä viittaa poikasten alentuneeseen eloonjääntiin joessa, kertoo akatemiatutkija Jenni Prokkola Lukesta.

Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema toimenpideohjelma Simojoen lohikannan elvyttämiseksi tuokin esiin, että valuma-alueen kunnostukset voisivat parantaa joen poikastuotantoa muun muassa tasaamalla virtaamien vaihtelua ja vähentämällä veden humuspitoisuutta.

Kymijoella kesänvanhojen poikasten tiheys on kasvanut 1990-luvun keskimäärin kymmenestä poikasesta/aari nykyiseen jopa sataan poikaseen aarilla. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin suurta.

Kymijoen lohikanta on elpymässä, mutta vaihtelu poikastuotannossa suurta

Kymijoen alimpien patojen alapuolella keskimääräinen poikastiheys, 32 poikasta/aari, jäi alle kymmenen edellisvuoden keskiarvon (56 poikasta/aari). Alimpien patojen yläpuolisella jokiosuudella poikasia löytyy monin paikoin, mutta tiheydet ovat huomattavasti pienempiä kuin alaosalla. Näin siksi, että kalateiden kautta kutualueelle pääsee vain pieni määrä lohia. Virtaaman voimakkaan säännöstelyn vuoksi huomattava osa lohen kutu- ja poikasalueista jää joinakin syksyinä kuiville ja aiheuttaa ylimääräistä poikaskuolleisuutta.

Lohen lisääntyminen vähäistä muissa joissa

Kiiminkijokeen on pyritty kotiuttamaan Iijoen viljelyssä oleva lohikanta istutuksilla. Istukkaita on palannut kudulle, mutta sähkökalastusten perusteella luontaisen lisääntymisen onnistuminen on ollut toistaiseksi vaatimatonta.

Lohi lisääntyy myös Kuivajoessa, mutta poikastiheydet ovat olleet alhaisia. Lisäksi lohi nousee muutamaan muuhun rannikkomme jokeen vähäisessä määrin. Kannat voivat kuitenkin vahvistua pitkäjänteisellä lohikantojen elvyttämisellä ja jokikunnostuksilla.

Luke seuraa lohen luontaisen lisääntymisen onnistumista jokien koskialueiden sähkökalastuksilla vuosittain elo-lokakuussa, mistä saadaan arviot lohenpoikasten esiintymistiheyksistä. Lisäksi merivaelluksensa aloittavien lohenpoikasten määrät arvioidaan Simo- ja Tornionjoessa rysäpyydyksillä touko-kesäkuussa.

Tenojoen lohikantojen tila ei kohentunut viime kesänä eikä lohen nousumäärien kasvusta tulevana vuonna ole lupaavia merkkejä. Lohikantojen heikon tilan vuoksi Tenolle esitetään lohenkalastuskieltoa 1.6.–31.12.2023. Lausuntoja hallituksen esityksestä voi antaa 31.10.2022 saakka.

Tenon vesistön kaikuluotaus-, videoseuranta- ja sukelluslaskennoista kerätyn laajan tutkimustiedon perusteella Tenon lohikannoissa ei ole tapahtunut parannusta viime vuodesta. Kannat ovat korkeintaan samalla tasolla kuin vuonna 2021, mahdollisesti jopa heikommalla. Lohenkalastukselle ei ole edellytyksiä; mereltä palaava lohimäärä on edelleen niin pieni, että jokainen pyydetty lohi rikkoisi kestävän kalastuksen periaatteita.

Lohikantojen tilan huomioon ottaen lohenkalastuksen täyskielto on välttämätön. Nykytilanteessa ei ole ollut mahdollista määrittää sellaista vähäistä kalastusta, joka ei olisi haitallista Tenon lohikannoille, mutta mahdollistaisi saamelaisen lohenkalastuskulttuurin harjoittamisen. Kalastus ja kalastuskulttuurin harjoittaminen Tenojoella ei kuitenkaan lopu kokonaan, sillä esitetyt rajoitukset koskevat vain lohen kalastusta. Muiden lajien osalta kalastussäännön muutoksista neuvotellaan Norjan kanssa vuoden 2023 alkupuolella. Taimenen ja muiden lajien kalastus tarjoaa mahdollisuuksia perinteisen kalastustiedon ylläpitoon ja matkailuun, mutta lohen sivusaaliin välttäminen on tärkeää.

Lohenkalastusta koskevat neuvottelut on jouduttu tänä vuonna toteuttamaan kiireellisessä aikataulussa, koska voimakkaat rajoitukset vaativat eduskunnan käsittelyn kuluvalla vaalikaudella.

Lohenkalastuskiellon lisäksi hallituksen esityksessä esitetään vieraslaji kyttyrälohen kalastusta, millä varaudutaan kyttyrälohen todennäköiseen voimakkaaseen nousuun ensi vuonna.

Esitetty laki tulisi voimaan 1.5.2023. Hallituksen esitys sekä lausuntopyyntö löytyvät maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta. Lausuntoja esityksestä voi antaa 31.10. saakka.

Iijoen Haapakosken alasvaellusreitti.

Iijoen Haapakoskella on kuluvana kesänä otettu käyttöön Suomen ensimmäinen lohikalojen alasvaellusväylä ja kiinniottolaitteisto. Alasvaellusväylä toteutettiin osana laajaa Iijoen vaelluskalahanketta 2020–2022. Väylää esiteltiin 22.8.2022 järjestetyssä avajaistilaisuudessa medialle ja yleisölle.

”Hyvällä yhteistyöllä saadaan aikaan innovatiivisia ratkaisuja. Haapakosken alasvaellusväylä on niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin ainutlaatuinen ratkaisu, jonka toteuttaminen on vaatinut merkittäviä tutkimus- ja kehittämispanostuksia sekä ennakkoluulotonta toteutusta”, painotti tilaisuudessa puhunut maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.

”Olemme hyvässä yhteistyössä eri osapuolten kanssa saaneet aikaan konkreettisen edistysaskeleen Haapakoskella vaelluskalojen alasvaellukselle. Jatkossa testaamme ja tulosten perusteella kehitämme alasvaellusratkaisua edelleen. Tutkimus, vuorovaikutteinen yhteistyö ja vaiheittainen eteneminen ovat avain myös tulevaisuuden konkreettisille tuloksille vaelluskalojen hyväksi”, kertoo PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Jani Pulli.

Lohikalojen vaelluspoikasten eli smolttien reitti alavirtaan Haapakoskella koostuu alasvaellusväylästä ja ohjausaidasta. Alasvaellusväylän alkuosassa on kiihtyvä virtaus. Tarkoituksena on, että smoltit tulevat väylän suulle ohjausaitaa seuraten, havaitsevat virtauksen ja hakeutuvat sen houkuttelemana väylään. Tämän jälkeen kalat ohjataan joko kiinniottolaitteeseen tai putkea pitkin voimalaitoksen alakanavaan jatkamaan vaellustaan. Ensimmäiset smoltit hakeutuivat väylään jo kesällä 2022.

”Kuluvana kesänä kokeiltiin väylän alkuosalla vedenalaista kuvausta. Kuvausolosuhteet ovat haastavat, mutta näyttäisi siltä, että kuvauksen avulla saadaan tulevina vuosina tärkeää tietoa kalojen käyttäytymisestä väylään mennessään ja samalla myös kalamääristä”, kertoo Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 projektipäällikkö Mirko Laakkonen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Alasvaellusväylää käytetään vuosittain toukokuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Smolttien vaellushuipun oletetaan ajoittuvan Iijoella kesäkuun alkuun veden lämpötilan ollessa noin 10–12 astetta. Alkuvuosina smoltteja on tarkoitus ohjata kiinniottolaitteeseen ja siirtää kalankuljetusautolla alimman voimalaitoksen, Raasakan alapuolelle. Mikäli alasvaelluslaitteisto osoittautuu toimivaksi ja riittävän tehokkaaksi, vastaavat rakenteet on tarkoitus rakentaa muillekin Iijoen padoille. Näin mahdollistetaan kalojen vaellus yläjuoksulta merelle.

Alasvaellusväylän toteutuneet kustannukset olivat noin 1,8 miljoonaa euroa. Syksyllä käynnistyvässä Lohi Iijokeen -hankkeessa väylän toimintaa tullaan kehittämään edelleen. Hankkeessa myös panostetaan kalojen seurantaan mittavien tutkimuksien avulla.

Iijoen vaelluskalahankkeen 2020–2022 toimenpiteitä ovat muun muassa smolttien alasvaellusväylän rakentaminen Haapakoskelle, pienpoikasten istuttaminen sekä lohikalojen ylisiirrot ja seuranta. Hanketta toteuttavat PVO-Vesivoima Oy, Lapin ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, Ii, Oulu, Pudasjärvi, Taivalkoski, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Iijoen kalatalousalue, Metsähallitus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Luonnonvarakeskus. Hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan liitto. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 2,2 miljoonaa euroa.

Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta. Ohjelmalla parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja pyritään palauttamaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä.

Kesä- ja heinäkuun alun aikana Tornion- ja Simojokeen on noussut lohia kudulle odotusten mukaisesti. Lopulliset nousulohimäärät ovat selvillä elokuussa. Alkukaudella on havaittu tavanomaista enemmän suuria lohiyksilöitä (nousulohiseurannat online).

Suurten yksilöiden yleistyminen on ollut odotettavissa lohen vuosiluokkien runsausvaihtelujen perusteella.

– Viime kesänä jokiin nousi paljon keskikokoisia, kaksi vuotta meressä viettäneitä lohia. Tästä samasta vuonna 2019 merelle vaeltaneesta vuosiluokasta on jäänyt kasvamaan merelle vuotta vanhempina kudulle nousevia suuria lohia, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Parhaillaan jokiin nousee pieniä ja keskikokoisia lohia, joiden määrä lopulta määrittää koko kesän lohennousun runsauden.

Heinäkuun 14. päivään mennessä Simojokeen on noussut 2819 lohta. Lohien vaellus on ajoittunut samalla tavalla kuin keskimäärin edellisvuosina.

Tornionjokeen on noussut 42 330 lohta heinäkuun 12. päivään mennessä. Tornionjoen kaikuluotauspaikalla oli melko hiljaista kesäkuun 12.-13. päivään asti, mutta tämän jälkeen nousulohien päivittäiset määrät kasvoivat nopeasti noin kymmenkertaisiksi. Ennusteiden mukaan Tornion- ja Simojokeen nousee tänä kesänä yhtä paljon lohia kuin viime vuosina keskimäärin.

Tornionjoella ja sen edustan merikalastuksessa on jälleen havaittu ihovaurioisia lohia. Lohikuolemiin liittyviä tutkimuksia jatketaan kesällä 2022 Ruokaviraston ja Luken yhteistyönä (Tiedote 6.6.2022).

Ruotsissa Statens Veterinärmedicinska Anstalt (SVA) ja Sveriges Lantbruksuniversitet (SLU) jatkavat myöskin lohien terveysongelmien tutkimuksia. Kalastajia pyydetään ilmoittamaan havainnot SVA:n nettisivuille https://rapporterafisk.sva.se/.

Padon poistaminen Isojoen Villamosta on avannut taimenien vaellusyhteydet Isojoen latvapuroille asti ja laajentanut merkittävästi merivaelteisen taimenen poikastuotantoalueiden määrää. Kuva: Panu Orell/Luke

Pohjanmaalla Lapväärtin-Isojoella tehdyn radiolähetinseurannan mukaan taimenilla on jälleen nousuyhteys vesistön latvavesille asti. Pitkäjänteinen vaellusyhteyksien avaaminen sekä Villamon padon poistaminen ovat osaltaan tuoneet tulosta, ja taimenkantojen elpyminen on käynnistynyt. Isojoki on jo muodostunut yhdeksi maamme merkittävimmistä meritaimenjoista.

Radiomerkittyjen taimenien havaittiin tutkimuksessa (2019 - 2021) vaeltavan hyvin laajasti Isojoen vesistön eri osiin, pieniin latvapuroihin asti. Taimenen vaellus aktivoitui virtaamien kasvaessa.

Villamon poistetun padon yläpuolelle, Isojoen pääuoman latvoille, taimenia hakeutui verraten vähän.

– Tulevaisuudessa alueen nousutaimenmäärät kasvanevat, kun vaellustaimen ottaa uudet vapautuneet alueet kunnolla käyttöönsä, kertoo tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta.

Sivujoet ja pienet purot tärkeitä lisääntymisalueita

Kahdesta kalatiestä huolimatta Peruksen pato Isojoen alajuoksulla heikentää edelleen taimenien vaellusmahdollisuuksia. Vähän veden aikaan vesi ohjautuu luonnonuoman sijaan pitkälti Peruksen voimalaitokseen ja kalateille johtava koski kuivuu. Kuva: Panu Orell/LukeVesistön meritaimentuotannon kannalta tärkeimmät lisääntymisalueet olivat Vanhakylän koski- ja virtapaikat Isojoen pääuomassa sekä sivujoista Karijoki ja Heikkilänjoki. Erityisen merkittävänä ja tärkeänä kutualueena näyttäytyi Karijoen sivujoki Metsäjoki, jonne hakeutui runsaasti radiomerkittyjä taimenia.

- Seurantatulokset osoittavat jälleen kerran sivujokien ja pienten purojen merkityksen taimenen poikastuotannolle, Orell toteaa.

Positiivisesta kehityksestä huolimatta Isojoessa on edelleen taimenien vaellusta hidastavia rakenteita, joista merkittävin on Peruskosken pato joen alajuoksulla. Kahdesta kalatiestä huolimatta Peruskosken alue muodostuu vaellushidasteeksi, silloin kun virtaamat ovat pieniä. Tällöin vesi ohjautuu pitkälti Peruksen pienvoimalaitokselle.

Vaellusyhteyksien avaamisen lisäksi Isojoen taimenkantojen tilan paranemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa jokialueella toteutetut elinympäristökunnostukset sekä valtakunnallisesti tiukentunut kalastuksen säätely.

Isojoen taimenten radiolähetinseuranta toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen yhteistyönä osana Freshabit Life IP Pohjanmaan joet -hanketta. Telemetriaseurannan päätavoitteena oli selvittää aikuisten taimenien vaellusyhteyksien toimivuutta, vaelluskäyttäytymistä sekä kutualueiden sijaintia Isojoen vesistössä. Kaikkiaan hankkeessa merkittiin 108 taimenta.