Teksti ja kuva: Henrik Kettunen / Vaelluskala ry

Suomalaisten virtavesien soraikot liikkuvat ja muuttuvat yhtenään. Valitettavasti kutusoraikot eivät pääsääntöisesti ole minkäänlaisen seurannan tai ylläpidon piirissä. Ruotsissa ja Tanskassa kutusoraikkojen seurannalla ja ylläpidolla on saatu taimenet runsastumaan. Suomessakin on alettu selvittämään kutusoraikkoja ja niiden toimivuutta.

Vapaasti virtaava koski ei automaattisesti tarkoita, että vaelluskaloilla olisi joessa tai purossa hyvät lisääntymismahdollisuudet. Vaikka koski olisi kunnostettu, niin vaikeasti arvioitavien tulvavesiolosuhteiden takia soraikko ei aina toimi kuten kunnostusten suunnittelussa on ajateltu. Monien tai jopa useimpien koskien kunnostetut tai alkuperäiset kutusoraikot ovat luvattoman usein heikossa tai jopa kelvottomassa kunnossa. Ne voivat huuhtoutua paikoiltaan, tai hiekottua. Tästä syystä koskien kutusoraikkoalueita pitäisi tutkia, seurata ja ottaa ylläpidon kohteeksi.

Lohikalat taimen ja lohi kutevat ns. kutusoraikkoon ja emokalat peittävät mätijyvät talveksi soran sisään. Soran sisällä mätijyvien pitäisi olla suojassa ja kehittyä ruskuaispussivaiheen poikasiksi. Pienpoikaset kaivautuvat keväällä soraikosta vapaaseen veteen. Jos soraikot ovat hiekoittuneet ja liettyneet, on talven mätivaiheen aikana mm. hapen puutteen takia voinut tapahtua hyvin suuri mätikato. Liian heikkokuntoiset kutupohjat eivät emojen kutemisesta huolimatta tuota välttämättä ollenkaan pienpoikasia. Kutusoraikkojen seuranta ja kuduntarkkailu antavat oleellista tietoa kutualueista ja lisääntymisen onnistumisen edellytyksistä.
Kutusoraikkojen määrä ei korvaa laatua
Soraikon koon ohella myös kutupohjan, sorajyvien ja soraikon muodolla on ratkaiseva merkitys. Kuulalaakerin muotoisista tasarakeisista sorajyvistä koostuva soraikko on hyvin epästabiili “pomppupallosto”, kun taas koskien alkuperäiset astetta vähemmän pyöreät ja heterogeenisen kokoiset luonnonsorajyvät ovat seuloutuneet tuhansien vuosien aikana. Kutusoraikkojen kunnostuksissa käytetään lähes poikkeuksetta hiekkakuopista seulottua soraa, joka voi olla “kuulalaakeri-ominaisuutensa takia” hyvinkin ongelmallinen. Luvattoman paljon, ellei jopa valtaosa kunnostettujen koskien soraikoista on nykyisin lisääntymiskelvottomassa kunnossa, eli vähintään täsmäkunnostusten tarpeessa.
Hiekkakuoppasoran lisäämisen vaihtoehtona tai sen korvaajana kannattaa selvittää koskessa olevan alkuperäisen luonnonsoran saatavuus mätimunien kutupohjaksi. Tämä tarkoittaa monissa tapauksissa virran hyvin kevyttä muokkaamista, täsmäkunnostamista tms. Joskus muutaman kiven siirtyminen, tai kutupaikan reunaan kaatunut tai lisätty puu voi oleellisesti muuttaa kutuolosuhteita parempaan tai huonompaan suuntaan. Kudun onnistuminen ja kutupaikan toimivuus voi riippua hyvinkin pienistä osatekijöistä.

Yksittäisen sorajyvän muoto tai koko ei ole ratkaiseva tekijä. Kokonaisuus ja pohjan muoto, so. uoman poikki- ja pituusleikkausprofiili yhdessä uoman jatkuvasti muuttuvan virtaaman kanssa ovat ratkaisevia tekijöitä. Liian matala vesi, ja tasainen pohja ei välttämättä houkuta emoja kutemaan. Myöskään jos vesi on liian pyörteistä, voi tämä heikentää kutukalojen kiinnostusta. Kuteminen saattaa keskeytyä jos soraa on liian ohut kerros ja pintakerroksen alla on paljon kulmikkaita tai muita kutemista hankaloittavia isoja kiviä.

Isommat kalat suosivat usein paikkoja missä heti kutusoraikon vieressä on syvä monttu tai muu piilo. Isompi emo kutee karkeampaan soraan, siinä missä pienikokoisemmat emot kutevat astetta hienojakoisempaan. Ison vaellustaimenen kutupaikan pitäisi kuitenkin olla mieluiten 30 sentin syvyydessä, tai syvemmässä vedessä. Ideaali kutupaikka on kohta missä vesi madaltuu ja kapenee, koska siinä virta kiihtyy ja kutemiseen sopiva virrannopeuden ja syvyyden yhdistelmä löytyy todennäköisemmin.
Toimivat kutusoraikot ja kudun onnistuminen ovat taimenen elinkierron heikoin lenkki. Siksi on hyvin tärkeää seurata ja ylläpitää kutusoraikkoja. Mättökunnostuksia kannattaa välttää, ja suosia seurantaan perustuvia täsmäkunnostuksia.
Kutusoraikoille toimivuustakuu
Vaelluskala ry on ryhtynyt myöntämään kutusoraikoille toimivuustakuun. Takuu tarkoittaa että soraikot otetaan seurannan ja ylläpidon piiriin. Seurannan perusteella tehdään “takuukorjauksia”, eli sellaisia täsmäparannuksia mitkä itse koskessa on mahdollisia. Soraikot pyritään pitämään sellaisina kuin ne on kunnostuksilla ajateltu, paikoillaan, puhtaina, eli suomeksi sanottuna toimivina lisääntymisalueina.

Toimivuustakuu on keino kannustaa ja tukea paikallisia toimijoita kollektiivisesti järjestämään seuranta, ja varmistamaan toimenpiteiden vaikuttavuus. Seuranta ja siihen liittyvä ylläpito on aina pääosin paikallisten toimijoiden vastuulla. Vaelluskala ry:ltä tai sen maakunnallisilta yhteistyötahoilta saa tarpeen mukaan tähän liittyvää koulutusta ja opastusta. Seurannan ulkopuolelle jätetty kalasto ja huonosti toimivat kutualueet, on vähän kuin jos autoja ei koskaan huollettaisi, ja että kulkupelit ensimmäisen pikkuvian jälkeen hylättäisiin tien pientareelle. Näin ei tehdä autoille, eikä toivon mukaan taimenkannoille, tai niiden kutualueille.

Whatsapp