Kuva: Henrik Kettunen

Taimen on oivallinen hyvän vesiluonnon indikaattori. Suomen virtavesissä taimenia periaatteessa löytyy, mutta useimmissa virtavesissä poikastiheydet ovat heikot. Kevään 2020 aikana pääkaupunkiseudun puroilla tehdyissä taimenen poikaslaskennoissa havaittiin pienpoikasmäärien olevan voimakkaassa nousussa. Joka kolmannessa pääkaupunkiseudun purossa poikasmäärät ovat runsastuneet huomattavasti.

Taimenelle on tärkeää, että kutualue on oikeanlainen. Kutualustana toimivan soraikon kaltevuus vaikuttaa oleellisesti mädin kehittymiseen. Kun hiekottuneille kutusoraikolle ohjataan paremmat virtaukset, ne pysyvät jatkossa puhtaampina, joten taimen lisääntyy niissä paremmin. Näin toimittiin Helsingin Longinojalla, jossa pienpoikasia löydettiin tämän kevään laskennassa tuplasti aiempaa enemmän. Myös Espoon Monikonpuron taimenen poikasmäärät näyttävät seurannan perusteella olevan hyvin vahvassa nousussa.

Valuma-alueen huono vedenlaatu voi olennaisesti heikentää mädin kehittymistä, tai tyrehdyttää lisääntymisen. Tällaisia kohteita olivat aiemmin Vantaan Kirkonkylänoja ja Pakkalanpuro (Krakanoja), joissa vedenlaatu on parantunut Helsinki-Vantaan lentoaseman tehostuneen vesienhallinnan ansiosta. Leudon talven takia glykolikuormitus oli myös poikkeuksellisen vähäinen. Talven runsaat sateet osin lievensivät haittoja. Tänä keväänä kummastakin purosta löytyi runsaasti taimenten luonnonpoikasia, samoin Kylmäojalta.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella esimerkiksi Sipoonjoesta, Ingarskilanjoen kutupuroista, ja Raumanjoesta on löytynyt lupaavia määriä luonnonkudusta syntyneitä taimenen poikasia. Helsingin Haaganpurolla oli talven aikana normaalia enemmän kutusoraikkoihin vaikuttaneita häiriöitä, eikä poikasia siksi syntynyt aivan edellisvuosien tapaan.

Kutupurojen seurantaa ja elvyttämistä on syytä lisätä ja tehostaa

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella pienempiä virtavesiä seurataan ja elvytetään suhteessa vähemmän. Pääkaupunkiseudulla saatuja kokemuksia ja toimintatapoja voisi helposti soveltaa ja monistaa muualle maata. Suomesta löytyy purovesiä yli 100 000 kilometriä. Olennaista on kattavalla ja hyvällä seurannalla tunnistaa elinkierron pullonkaulat, ja saada sen jälkeen taimenen koko elinkierto toimimaan ja kanta elinvoimaiseksi. Näin toimimalla olisi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu taimen mahdollista jatkossa saada pois uhanalaisten lajien punaisesta kirjasta ja palauttaa se vapaammin pyydettäväksi saaliskalaksi.

Lisätietoja: Henrik Kettunen, Vaelluskala ry, p. 050 594 9725

Whatsapp